Voidakseen hyvin omat kasvattini tarvitsevat turvallisen ja johdonmukaisen ohjaajan, paljon monipuolista liikuntaa maastossa,juosten ja kiipeillen, sekä älyllisiä haasteita uusien asioiden kouluttamisen muodossa koko vähintään 12 vuotta kestävän elämänsä ajan. Koiran vanhuus ei saa olla syy lopettaa sen kanssa harrastaminen. Vanhalle koiralle on henkisen hyvinvoinnin takia aivan yhtä tärkeää saada toteuttaa viettiominaisuuksiaan kuin nuorena, ja monipuolinen treenaaminen pitää sen hyvässä fyysisessä kunnossa myöhäiseen ikään.

Kun koira tarkan harkinnan jälkeen on hankittu, siitä kasvaa hiljalleen perhelaumansa jäsen, jonka tulee saada osakseen samaa arvostusta ja uskollisuutta, jota se itsekin osoittaa. Koira ei ole pelkkä harrastusväline tai kodin pikku päivänsäde, joka hylätään ja vaihdetaan uuteen, kun ominaisuudet eivät vastaakaan etukäteiskuvitelmia tai koira ikääntyy.

Koiran pitämisessä ei saisi olla itsetarkoitus, että omistaja pääsee kaikessa mahdollisimman helpolla. Koiraa tulee hoitaa, kouluttaa ja liikuttaa koiran ominaisuudet huomioon ottaen, sen parasta silmälläpitäen. Edellytykset koiraeläimen luonnonmukaiseen käyttäytymiseen ja kunkin koiran mahdollisuudet yksilöllisten ominaisuuksiensa hyödyntämiseen tulee säilyttää mahdollisimman hyvin. Tässä muutamia esimerkkejä asioista, joissa koira joutuu kärsimään omistajansa mukavuudenhalusta: Käytösongelmat -> kastroidaan. Juoksut häiritsevät -> steriloidaan. Pentu riehuu yksin ollessaan -> häkkiin. Koirankarvoja autossa -> häkkiin. Ruoanlaitto tympii -> kuivamuonaa. Tietämys fysiologiasta puuttuu -> liikutetaan väärin. Koira käyttäytyy huonosti -> kuonopannat/ kuonokopat/ eristäminen. Omistaja ei ymmärrä koiraansa tai ei osaa muuntautua koiransa vaatimalla tavalla -> koiraa käsitellään/ koulutetaan väärin -> koira stressaantuu -> ongelmakäyttäytyminen/ terveysongelmat. 

Neuvottele ajoissa kasvattajan kanssa, jos kaikki ei suju ihan suunnitelmien mukaan, jotta ongelmiin voidaan puuttua heti niiden alkuvaiheessa. Kasvattaja tuntee omat kasvattinsa parhaiten (paremmin kuin esim. paikallinen koulutusohjaaja), koska hän on seurannut niiden kehitystä pentulaatikosta lähtien, tuntee niiden vanhemmat, ja on kasvattanut ja kouluttanut useamman sukupolven niiden lähisukulaisia. Voimakasluonteisena ja vietikkäänä rotuna saksanpaimenkoiralle kehittyy helposti ongelmakäyttäytymistä, ellei sitä ohjata oikein pentu- ja nuoruusiässä. Vietikkään koiran kouluttamisessa kisakoiraksi on myös omat niksinsä, joita tämän tyyppiseen koiraan tottumaton koulutusohjaaja ei aina kykene neuvomaan.

Kasvattaja on aina se ensimmäinen taho, johon kannattaa ottaa yhteyttä, jos mieleen tulee mitä tahansa kysyttävää.

SUKUSIITOKSESTA

Kaikkien rotukoirien kasvavana ongelmana ovat erilaiset autoimmuunisairaudet. Tärkein tähän johtava tekijä on koirien sisäsiittoisuus, eli suku-/linjasiitoksen käyttäminen jalostuksessa. Sukusiitoksen käyttämistä puolustellaan lyhytnäköisesti milloin milläkin tavalla, mutta jokainen kasvattaja tietää sen riskit rodulle. Jokainen pennunottaja voi helposti tukea terveemmän saksanpaimenkoiran jalostusta tutkimalla harkitsemansa pennun sukutaulua, ja jättämällä pennun ottamatta, jos sekä emän että isän puolelta sukutaulusta löytyy läheltä sama koira.
http://www.koiranjalostus.fi/seminaariartikkeli.htm

Ruokinta on liikunnan ohella merkittävin koiran terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttava tekijä. Luonnonvaraiset eläimet ja me ihmiset voimme "kuunnella kehoamme" ja sen antamia viestejä siitä, mitä milloinkin tarvitsemme ravinnoksemme. Koirilla ei ole tätä mahdollisuutta, vaan niiden ruokinta ja sitä kautta terveys on kokonaan meidän omistajien vastuulla. Siksi koiran ruokintaan kannattaa panostaa.

Yksi tärkeimmistä asioista pyrittäessä kasvattamaan pennusta luustoltaan terve aikuinen on ruoan oikea kalsium-/fosforisuhde sekä koiran kasvuvauhti. Käytettäessä pennun ruokintaan pelkkää kuivamuonaa yksi perusongelma on se, että jos ruoka on kovin kalkki/fosforipitoista ja pentu hyvin energinen, liikkuu paljon ja siis myös syö paljon, se saa näitä kivennäisiä liikaa. Jos taas ruoka on kovin kivennäisköyhää ja pentu sattuu olemaan energiankulutukseltaan sieltä rauhallisemmasta päästä, kivennäisten määrä voi jäädä liian vähäiseksi. On siis melko lailla onnenkauppaa, onko valittu kuivamuona juuri omalle pennulle sopiva. Jos kuivamuonan ravintoainesisältö sattuu sopimaan juuri sen oman pennun energiankulutukseen, tuloksena on terve pentu, jos taas ei, lopputulos voi olla jotain ihan muuta.

Kun pentu ruokitaan tuoreruoalla, vitamiini- ja kivennäistasot on helppo Ravitsemuspalvelun avulla tasapainottaa juuri omalle koiralle sopiviksi. 

Pennun sopiva kasvuvauhti arvioidaan odotettavissa olevan aikuispainon perusteella, ja sen avuksi löytyy seurantataulukoita esim. internetistä tai kirjallisuudesta. Kasvattieni painon kehitystä seurataan näiden pohjalta laaditun pentukohtaisen kasvukäyrän avulla.

Eläinkauppojen rehulihoista sen verran, että itse suosittelen omille kasvateilleni ruokinnassa käytettäväksi ihmisille tarkoitettuja lihatuotteita, koska eläinkauppojen lihoihin on käytetty teuraseläimistä ne ruhon osat, joissa proteiini ei ole yhtä hyvälaatuista, vaan suurelta osin ns. sidekudosproteiinia. 

Usein eläintuotteita käytetään niiden halvemman hinnan takia, mutta koska em. huonomman proteiinin laadun lisäksi rehulihojen proteiinipitoisuus on pienempi kuin ihmisille tarkoitetussa lihassa, niitä on samojen ravintoarvojen saavuttamiseksi annettava määrällisesti enemmän, ja pennulle on niitä käytettäessä joka tapauksessa annettava lihasten rakennusaineeksi ja rasvaprosentin pitämiseksi oikealla tasolla jotain "ihmispuolen" rasvatonta proteiinia. Vaikka eläintuotteet ovat kilohinnaltaan edullisempia, niin samoja ravintoarvoja (esim. ruoan korkea proteiiniprosentti) tavoiteltaessa lopputuloksen hintaero rehulihoja/pelkkiä ihmislaatuisia lihoja käytettäessä kutistuu usein lähes merkityksettömäksi.