Saksanpaimenkoiraharrastukseni alkoi vuonna 1990, jolloin hankin ensimmäisen saksanpaimenkoirani Harriet Läikkeeltä Vincos-kennelistä. Nasse oli lahjakas kaikessa, mihin yhdessä ryhdyimme, ja ehkä juuri siksi koulutinkin sitä innokkaasti. Nassen ollessa hieman yli vuoden ikäinen silloinen koulutusohjaajani sanoi sen olevan pian jo valmis kilpailemaan, ja siitäkös sitä innostuttiinkin! Itse en ollut koskaan pk-kisoja nähnytkään, mutta vuoden kuluttua Nassella oli jo koulutustunnukset YK3, HK2, JK2, VK2, raunioilta peruskoe, ja lisäksi TOKO VOI ja AGI 1. Myöhemmin hankittiin vielä HK3, AGI 2 ja suoritettiin raunioilla loppukoe.

Toimintani saksanpaimenkoirien parissa painottuu edelleen koirien kouluttamiseen ja niiden kanssa harrastamiseen. Lajivalikoimani on laaja, koska mielestäni on antoisaa saada seurata ja kehittää saksanpaimenkoiraa omimmillaan: nopeasti oppivana monitaiturina, joka selviää helposti lajista kuin lajista. 

Koirien kanssa puuhailusta jaksan innostua joka päivä uudelleen, koska näen koirien nauttivan ja jatkuvasti kehittyvän harjoitusten edetessä. Saan myös arvokasta tietoa koirieni ominaisuuksista ja koulutettavuudesta jalostusta ajatellen, koska jokainen laji vaatii koiralta hieman erilaisia asioita. 

Kilpailullisesta historiastani huolimatta pidän kaikessa koiraharrastuksessa tärkeimpänä koirien fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista huolehtimista. Koska itselläni on myös kilpaurheilutaustaa, olen omakohtaisesti "päässyt" toteamaan, miten ja miksi urheiluvammoja syntyy. Pyrin säästämään koirani niiltä oikealla ruokinnalla ja vaihtelevin liikuntaharjoittein (pitkäkestoinen liikunta/ lihaskestävyys/ lihasvoima), unohtamatta verryttelyä ja lihashuoltoa. Useiden eri lajien harrastaminen säästää koiran fysiikkaa, koska lajit kuormittavat koiraa eri tavoin. Samalla koira pääsee myös "toteuttamaan itseään" käyttäen kaikkia olemassaolevia ominaisuuksiaan. Omat koirani ovatkin iästä ja jalostuskäytöstä riippumatta 10-ottelijoita, joiden edistymistä eri lajeissa seuraan harjoituspäiväkirjan avulla.

Koska koirani ovat harrastuskoiria, kahdenkeskinen aika ohjaajan kanssa ilman muun lauman läsnäoloa on tärkeää. Tästä syystä itselläni on mukana sekä lenkeillä että treeneissä lähes poikkeuksetta vain yksi koira. Kaiken harjoittelun kaukaisena päämääränä siintävät itselläni aina kisat, mutta ei em. asioista tinkien. Siksi koirani saavatkin tänä päivänä odottaa kilpailu-uransa alkamista melkoisen kypsään ikään (10 lajia ja 6 koiraa = 1 laji ja 60 koiraa... hmm :).

Vaikka toimin nykyisin myös kasvattajan ominaisuudessa, niin omat koirani ovat minulle tärkeitä ennenkaikkea yksilöinä. Koulutan koiriani ja opetan niille uusia asioita ensimmäisistä elinviikoista lähtien aina siihen saakka, kunnes koiran luonnollinen elinkaari on kuljettu. En luovu yhdestäkään koirastani enkä myöskään treenaa sitä muita vähemmän vain siksi, että siitä on tullut vanha, tai ettei se jostain syystä sovellu jalostus- tai kilpailukäyttöön. Kun treenataan koiran suorituskyky huomioonottaen, koiran on onnistumisten kautta mahdollista kokea itsensä tärkeäksi laumanjäseneksi ja "työntekijäksi" iästä ja kunnosta riippumatta. 

Koiranpidossani olen "luomulinjalla", ja siksi koirani ruokitaan tuoreilla, ihmisravinnoksi kelpaavilla raaka-aineilla. Meillä koirat oleskelevat sisätiloissa ja aidatulla pihalla vapaasti toistensa ja perheenjäsenten kanssa. Koiran tapakasvatuksessa pyrin soveltamaan luonnon omia keinoja: rakkautta ja rajoja sopivassa suhteessa. Eläinsuojelullisesti arveluttavia keinoja en hyväksy ollenkaan. Näitä ovat esim. koirien pitäminen pienissä häkeissä tai kuonokopan käyttö niiden jäädessä yksin kotiin sekä koulutustavat, jotka eivät ns. kestä päivänvaloa.

Kasvatustyöni lähtökohta oli saada itselleni saksanpaimenkoira, joka soveltuu kaikkiin harrastamiini lajeihin, ja sama perusajatus tulee säilymään myös jatkossa. Juuri soveltuvuus moniin eri tehtäviin on tehnyt saksanpaimenkoirasta aikojen saatossa ylivertaisen palveluskoiran, ja rodun monipuolisia käyttöominaisuuksia haluan itsekin vaalia. 

Päämääräni on kasvattaa koiria, jotka ovat työhaluisia ja -kykyisiä sekä fyysisesti että henkisesti, jotta myös niiden tulevat omistajat voisivat nauttia tästä harrastuksesta yhtä paljon kuin minä.