Koiramainen keskustelupalsta

Teidän juttuja kun lukee, niin koirankoulutushan on ihan tiedettä Shocked

.

Meillä toi kontakti on tullut kuin itsestään, eli helpolla olen näemmä päässyt.

Lauantaisin aamuisin kun käydään hallissa treenaamassa, niin ensimmäisenä kertana ei treenaamisesta tullut mitään, kun kaikkialla oli kovasti hälinää ja muita koiria tekemässä kaikkea kivaa, mutta pikkuhiljaa tuo muiden katseleminen on jäänyt pois ja nykyisin seuraa vain minua - tosin välillä muutaman kerran saattaa vilkaista vierestä menevää koiraa, mutta en katso sitä viaksi tämän ikäisellä. Nuoruus on nuoruutta ja nuorelle koiralle pitää sallia sellaista, mitä aikuiselle ei enää sallita - kaikilla meillähän on murkkuikä ollut.

Vaikka se väliin melkoista tiedettä onkin, niin mä teen lähinnä mutulla ja perstuntumalla. Täällä palstoilla sitten on kiva spekuloida kaikkea tällaista. Smile

Eipä sitä murkkuikäisen kanssa (oli sitten koira tai ihminen Very Happy

) tiedä aina, millainen päivä on, kun hetketkin vaihtelevat.

Onhan mullakin tiettyjä asioita, joita mä vaadin suoritettavaksi "täydellisesti", mutta joitakin asioita katson sormien läpi enkä kaikkia edes opeta vielä tässä vaiheessa juuri tuon iän takia (esim. paikalla makaaminen BH-kokeessa) vaan odotan, että vähän kasvaa isommaksi ja tarkkaavaisuus kehittyy.

Meillä saa esim. sisällä välillä riekkuakin, vaikka aikuiselle koiralle sellaista ei enää sallita, mutta tämä on vain minun tapani - ei ainoa oikea eikä kaikille sopivakaan.

Ensialkuun sanon sen verran että nämä ovat minun omia ajatuksiani, eivät minkään sortin kritiikkiä muita kohtaan, olen aivan liian kokematon koira-asoissa kritisoidakseni muitten toimintatapoja ja koulutusmenetelmiä.

Mulla on Lillin myötä tullut koiran koulutukseen huimia muutoksia. Tosin ajatuksissa nämä asiat olivat alkaneet muuttua jo ennen Lillin varsinaista saapumista, kahlaamalla netissä läpi kaikki mahdolliset ja mahdottomat foorumit ja sivustot, suodattamalla sieltä asioita ja opettelemalla asioita teoriassa. Niinpä sitten Lillin tultua olen aloittanut koulutuksen aivan täysin eri pohjalta kuin aiempien koirieni kanssa ja siltikin jopa tässä ajassa jonka Lilli on minulla ollut (5kk) on uusia muutoksia tullut omiin ajatuksiin ja ehkä myös ihan toimintaan astikin.

Aiempien koirieni kanssa en esimerkiksi osannut kunnolla käyttää kaikkia mahdollisia viettejä apuna koulutuksessa (ei sillä että osaisin kunnolla vieläkään...), jos koiralla ei ollut vahvaa saalisviettiä, olin hukassa. Eli aika yksipuolista kertakaikkiaan näin jälkeenpäin ajateltuna. Toinen asia on juuri tuo hidas eteneminen koiran koulutuksessa, se että antaa koiran olla vielä pentu kuten Gittakin kirjoitti. Täytyy kyllä myöntää että siinä opettelen vasta, välillä meinaa unohtua ettei kaikkea tarvitse ottaa kuoleman vakavasti ja koira saa sopivassa suhteessa sikaillakin välillä. Tietenkään unohtamatta perusasioita joissa koiran tulee olla kuulolla ja joista ei luisteta kertaakaan.

Multa meinasi mopo karata käsistä kun tajusin miten helppoa Lillille on tosiaan opettaa asioita, ahnehdin liikaa ja etenin aivan liian lujaa, yhdistin patukkaleikit ja teknisen opettelun ja kaiken kaikkiaan olin aika lähellä pilata hyvän koiran. Varsinkin kun katselin teidän toisten koirillenne jo opettamia asioita ja ajattelin että me ollaan Lillin kanssa auttamatta jäljessä kaikesta. Onneksi koin heräämisen ja löysäsin tahtia, keskityin yksityiskohtien hiomiseen ja vältin liian usean uuden asian opettamista samanaikaisesti. Lillihän osasi jo jollain tapaa seurata ja tehdä erinäisiä tottisliikkeiden osia, mutta jo hyvän aikaa olen keskittynyt vain perusasennon oikeaan paikkaan ja siihen että Lilli todella tietää missä sen pitää olla kun sanon "sivu" vaikka kääntyisin minne päin paikallani. Ja tätä olen opettanut pelkästään nami-palkalla. Seuraamiset ollaan jätetty kokonaan pois. Ainoa mitä korkeassa vietissä ollaan treenattu on (eri kerroilla tietenkin) istuminen ja maahan meno. Vasta Lillin sairasloman jälkeen ollaan muutaman kerran kokeiltu tuota sivulle tuloa ulkona, tähän mennessä vain sisällä häiriöttömässä paikassa.

Voi olla että nyt vedän taasen koulutuksen toiseen ääripäähän ja saan korjailla tekemiäni mokia myöhemmin, mutta haluan antaa Lillille aikaa olla pentu. Toki nyt ollaan keretty kokeilemaan jo esine-etsintää pohjustaen erilaisten esineitten suuhun ottamista ja minulle tuomista kaiken muun ohessa ja ostinpa eilen ihka ensimmäisen noutokapulankin. Haluan vain toimia sen verran rauhalliseen tahtiin etten hössöttäessäni tee tuhoa.

Mulla on kanssa se, että koitan pyrkiä etenemään rauhassa. Ahnehdin suotta seuraamisen kanssa ja palattiin pisteeseen perusasento, mistä ei ole nyt kiirettä pois. Enkä pidä hoppua tekniikan ja saaliin yhdistämisessä. Kirpulla on vielä valtavasti aikaa, enkä halua ajaa koiraani eteenpäin sellaista tahtia, että se olisi kaks veenä titteleitä kantava (jos kantaa koskaan), en halua ajaa koiraani ns. ylikuntoon missään suhteessa. Monen moistahan me on jo hääräilty, mutta me hääräillään harvoin ja vähän kerrallaan, rauhassa.

En jaksa ottaa paineita siitä, että joku muu pennuista osaa jo ehkä seurata tai noutaa tai tehdä sitä tätä tai tota. Se on kuitenkin se yksilö ja mun koira on oma yksilönsä. Ei ole mitään tolkkua vertailla näiden osaamista keskenään, kaikilla taitaa olla jo niin erilaiset tavoitteetkin Smile