Koiramainen keskustelupalsta

Miten niin tokon luoksetulon stoppi on tietysti opetettu lelulla? esim. Hukalle se on opetettu namein (ja kosketusalustalla), nyt kun on edetty treenivaiheeseen, palkka vaihtelee namista saaliseen. (joo, saivartelua)

Mulla paikalla makuun ehdoton juttu on se, että palkkaan koiran aina sinne maahan, missä se on maannut. Paikalla makuusta ei tulla luokse, ei nousta istumaan, ei seisomaan, ei kellahdeta lonkalleen, ei vapauteta saaliin perään, vaan se päättyy aina siihen, että minä palaan koiran luokse ja palkkaan sen ensisijaisesti ruoalla tai laumalla sinne maahan, mistä sitten joko vapautan sen ei mihinkään tai saaliin perään tai annan sivulle käskyn (tosin Hukan kanssa ainakin talvesta oli ongelmaa, kiitos sen belgin, joka toko kokeessa tuli Hukkaa astumaan paikalla makuussa.. Evil or Very Mad

).

Musta on tärkeää, että ohjaaja pystyy aina reagoimaan välittömästi, jos koira tekee paikalla makuussa jotain ei toivottua. Jos mun koirani (kumpi hyvänsä) paikalla makuusta karkaisi mun luokseni, niin mä ilmoittaisin hyvin selkeästi, että ei käy, palauttaisin koiran aloilleen viemällä sen sinne ja jättäisin välittömästi uudestaan (perusajatuksena se, että jos siellä tekee jotain väärää tulee hirveä, inhottava sählinki tilanne ja kun makaa aloillaan nätisti, on täysi rauha ja siitä palkitaan). Paikalla makuun rakentaminen perustuu mulla siihen, että koira ei koskaan kerkiäisi tekemään virhettä, muuten se ei opi sen ideaa. Treenivaiheessa sitten taas tuodaan niin suuria ärsykkeitä mukaan, että todennäköisesti koira jossain vaiheessa tekee jotain sopimatonta, jolloin sen tulee kerrasta saada sellainen palaute, ettei koita uudestaan.

Kirpun kanssa ei olla paikalla makuuta oikeastaan edes opeteltu, koska olen lähtenyt liikkeelle sillä ajatuksella, että kun sanon maahan, niin se pätee kunnes toisin ilmoitan. Näin ollen se siis teoriassa osaa paikalla makuun, käytäntö kokeillaan sitten joskus, kun on paikalla makuulle tarvetta. Tuossa kehitysvaiheessa olevalle murkulle ei tulisi mieleenkään alkaa vaatia ympäristön huomioimattomuutta.

Eikä sillä väliä, mitä ja kenen ongelmia, jostainhan niiden keskusteluiden on kuitenkin alettava. Mä esim. vaan harvemmin kysyn apua ongelmiin muuta kuin tietyiltä ystäviltäni, kasvattajalta jne., eli ei meilläkään mitään ongelmatonta ruususbalettia tanssita 24/7 Wink

Pöh mä kerro meidän ongelmista.
Mä katson peiliin ja yritän uudestaan Cool

ja sitten taas uudestaan ja sitten taas...elikäs vaikeimman kautta

Mä katon usein videon ja peilin kautta, koitetaan uudestaan, spekuloidaan ystävien kanssa, joista valta osa on suurinpiirtein toisella puolella Suomea, minkä vuoksi ei voida kuin spekuloida. Mutta aina kun vaan on mahdollisuus koitan päästä "gurujen" oppeihin, mikä ei tarkoita sitä, että kaikki tulisi heidän neuvojensa mukaan toteuttaa. Musta vaan on tärkeää pitää itsensä ajan hermolla ja väylät ja yhteydet avoinna, jotta ei anna itsensä supistua johonkin tiettyyn metodiin tms.

Tuli muuten mieleeni, että mulla oli Napsusen kanssa samaa ongelmaa ts. se oli äärimmäisen herkkä sinkoamaan luokseni paikalla makuusta. Jos liikautin sopivasti sormeani, niin seuraavassa hetkessä koira oli vieressäni istumassa. Koira oli siis äärimmäisen nöyrä ja tulkitsi kaikki liikkeet kutsuiksi luoksi ja oli sitä mieltä, että sitä tulee ehdoitta noudattaa. Napsusen kanssa tehtiin siedätystä, liikuteltiin yhtä sormea -> palattiin vahvistamaan koira paikalla pysymisestä, liikutettiin yhtä kämmentä -> palattiin vahvistamaan koira paikalla pysymisestä (koira ei siis välissä noussut vaan se palkattiin maahan ja jätettiin uudestaan). jne. Eli erittäin hitaasti siedättäen, jo yhdens sormen ja yhden kämmenen liikuttamisen välillä oli vaiheita. Hidasta, mutta en nähnyt muuta tietä. Jos tämän koiran vei sille sopivin keinoin takaisin lähtöpaikkaan, se lähti entistä herkemmin luokse. Oli siis mentävä niin hitaasti, että tavoitteeksi asetettu rima ei päässyt missään vaiheessa tipahtamaan.

Reikin vaikuttaa ohjaajapehmeältä ja hyvin ohjattavissa olevalta koiralta. Mä en ole ohjaajapehmeyteen juurikaan kiinnittänyt huomiota. Ainoastaan noudon pitoharjoitteluissa olen pyrkinyt olemaan ylittämättä koiran sietokynnystä.

Kiinnostaisi kanssa kuulla, miten ohjaajat ovat huomioineet koiran ohjaajapehmeyden, jos ovat mitenkään.

Oli pakko taas tähänkin väliin sekoittaa... Embarassed

Välillä kun mä luen näitä teidän teorioita, niin avaruustiedekkin on simppeliä Wink

. Jokus joku viisas sanoi (suojeluun viitaten), turha hirveesti spekuloida eri teorioilla, se koira joko puree tai ei pure!

Ohjaajapehmeyteen: itse huomioin lähinnä treeneissä siten, että tottiksessa ohjaajapehmeälle pyrin saamaan lähes vain ja ainoastaan onnistuneita suorituksia. Tarkoitan sitä etten tarkoituksella laita koiraa tekemään virhettä, jolloin pääsisin siihen puuttumaan. Omallani tämä toimii, koska koira on hyvin lapasessa.

Jäljellä yms. huomioin siten että koira saa mahdollisimman pitkälle ratkoa omat "mokansa", minun roolini siellä on neuvova/ohjaava/auttava eikä paineistava.

Nämä on vaan niin koira kohtaisia juttuja, yhtä ainoaa oikeaa tapaa ja konstia ei taida olla mihinkään.
Elkää vetäkö herneitä Laughing

, jatkakaa vaan!

Kiva kun Saarakin tulit kirjoittelemaan!

Kyllä PK-puolellakin teoriointia harrastetaan... Itsekkin olin kova teorioimaan vielä 4 vuotta sitten. Siinä meni niin monta teoriaa pieleen, että Embarassed

Yksikin Joulu -20 asteen pakkasessa, aatonaatto, aatto ja Joulupäivä törötettiin toppahaalareissa miettimässä, että mihin mielentilaan se Rekku pitää missäkin kohtaa suoritusta saada Rolling Eyes

, onko korvat oikeassa asennossa Rolling Eyes

.
Toki näitä tulee mietittyä vieläkin, mutta jotenkin sitä on luopunut siitä 100pisteen tavoittelusta. Samaten osaa myöntää omat ja koiran puutteet.

Paikallaolo on semmonen "liike", ettei koira mielestäni pidä olla missään ihmeemmässä vietissä. Meillä oli siinä Anyn kanssa ongelmia, kun Any oli reilu vuotias. Sillä oli tapana nostaa kierroksia ampumisesta ja kova hinku katsomaan ampujaa. Tämä käytös kyllä karsittiin ihan pakolla, siitä huolimatta se pötköttää valppaan ja skarpin näköisenä siellä paikallaolossa. Kuten Riittakin, minä myös palkkaan koiraa paikallaolosta sinne maahan ja ruualla. Mitään yleispätevää neuvoa mihinkään ei vaan taida olla.

Vitsit mä huomaan olevani kyyninen, verrattuna teihin "nuoriin" piiskaa

.
En siis todellakaan mitenkään naureskele tai tuomitse teidän keskusteluja, päinvastoin! Hienoa, että olette aktiivisia! bowdown

Kirjoittelen kun ehdin, meidän jälkitreeneistä enemmän. Ihan pikaisesti: treenaan lähinnä pellolla. Yhtään metsäjälkeä en ole ajanut tänä vuonna, pellolla muutaman hyvin suunnitellun harjoituksen. Hyvin meni! Any osaa!
Treenaan vähän, MAX 2-3 jälkeä viikossa, yleensä noin 1 viikossa. Koiralla on oikeasti nälkä, ilman sitä ei mielestäni motivaatio säily riittävänä!

Nyt on pakko lähteä pakkailemaan kamppeita. Huomenna mennään jälkikurssille.

Mua kiinnostaa teoria, kentällä mä en sitä mieti. Mulle tämä on lähinnä tällaista vapaa-ajan vietettä halkoa hiuksia. Joskus mietin jotain treeniä etukäteen, mutta kentällä kokeiltuani päädyn johonkin aivan toiseen. Tilanteet elää ja teoriassa ei voi koiraa kouluttaa. Käytäntö on kaiken alku ja loppu, A ja Ö, mulle nämä teoriaväännöt ovat vain lisämauste, josta nautin, ammennan ideoita ja ajatuksia. Mä vaan olen ihminen joka haluaa pakottaa itsensä ankaraan ajatusleikkiin erilaisilla asioilla, koska tykkään, että aivoja pitää jumpata, siksi harrastan aika ajoin myös mm. vasurilla kirjoittamisen opettelemista.. Joo, AD/HD, älkää kysykö enempää kettään kotona?

Mun kaveri sanoo musta mun mielestä aika ovelasti, että mietin näitä koira juttuja aina jostain helkutin puun takaa, vaikka tiedän, että jokin asia menee tavalla X, niin haluan hypätä puun taakse ja miettiä asiaa tavalla Y, saaden muut kieputtelemaan silmiä itselleni, mutta so what, mä tykkään tehdä elämästäni hankalaa ajatuksen tasolla. Nuoriso-ohjaaja joskus totesi, että nuori kapinallinen, siinä kaikki Embarassed

OT...

Saaran ja Cassun kanssa samoilla linjoilla, ts. samoja ajatuksia mulla kuin heillä.

Ohjaajaherkkä onko se sama kuin ohjaajapehmee?

Mä käsitän ton niin että esim. mun vanhempi sakemanni on ohjaajaherkkä mutta ei ohjaajapehmee. Eli siis esim. etsinnässä se pitää itse koko ajan huolta missä mä liikun ja liikkuu samaan suuntaan kuin mä, vain sillä että käännän vartaloani. Juuri eilen sain koepaperiin merkinnän että "liian hyvä" ohjattavuus, mikä ei välttämättä aina ole vain positiivista. Toisaalta se ei ole mielestäni ohjaajapehmeä, koska voin siltä vaatia esim. tottiksessa hyviä suorituksia ja laittaa sitä hieman paineen alle, eikä se ole moksiskaan, parantaa vaan suoritustaan.

Sylvin kanssa on toisin, se ei ole hakumetässä ohjaajaherkkä ollenkaan, eikä kyllä muutenkaan. Haussa se lähtee 50m pistoille ja tekee töitä niin kauan kunnes maalimies on löydetty, eikä välitä pätkääkään missä mä liikun. Kyllä se huolen pitää siitä että se tietää missä mä meen mutta ei siis liiku mun näkökentässä, ja rullat palauttaa kyllä mulle hyvin.
Ja mun kanssa ei kyllä oo Sylvissä ohjaajapehmeyttäkään vielä esiintynyt. Tiedä sitten mitä vielä eteen tulee, eihän me olla tehty hommia yhdessä vasta kuin 6 kk.

Mun metodi omilla koirilla on se, että en aja niitä vääriin suorituksiin vaan haen aina mahdollisimman oikeaa suoritusta, jotta voin palkata hyvästä suorituksesta ja näin vahvistaa oikeaa suoritusta. Ja kun virheitä tulee niin, sitten mietitään hetki miksi virhe tuli ja mietitään suoritusmuoto jolla voin palkata koiran oikeasta suorituksesta. Yleensä palataan askel taaksepäin helpompaan, jo opittuun oikeaan suoritukseen ja sitten mietitään miten rakentaa uudelleen suoritus joka meni pieleen.

Harvinaisen monimutkaisesti selitetty, mutta koettakaa saada selvää Laughing

Juu siis periaatteessa noin mäkin olen sisäistänyt ohjaajaherkkä ja ohjaajapehmeä koiran erot kuin Ezio laittoi. Halusin kysyä sitä siksi että olenko ymmärtänyt omassa mielessäni asioita vinksalleen vai onko jollain muulla samantapaista ajatusta asiasta.

Ja toi haku esimerkki oli vaan esimerkki kun se kuvastaa mun mielestä niin hyvin eroja näiden kahden ohjaajaherkän ja ei ohjaajaherkän koiran välillä. Ei siis mikään ainut osoitus koiran ohjaajaherkkyydestä, vaan mahdollinen esimerkki kun nyt mietittiin em. asioita.

Ohjaajapehmeydestä mulla ei ole omista koirista kovin paljoa kokemusta, mutta tiedän muutaman jotka tälläisiä on.

Ja juu mä tykkään kans miettiä näitä asioita joka kantilta kun aina voi saada sen ahaa elämyksen jonkun toisen kokemuksista, joten lisää pohdintaa kehiin vaan Very Happy

Me lähetään nyt Sylvin kanssa hakureeneihin katsastamaan montako sinne metsään on taas eksynyt Very Happy

Tuosta teoretisoinnista.
Tällainen täti-ihminen kun jo olen, niin olen todennut, sen, että
teorioita tulee ja pitää lukea läpi ja käydä kursseilla , mutta, mutta...
sieltä teoriasta pitää ottaa vaan ne, jotka sopii itselle ja kulloinkin kyseessä olevalle koiralle, sillä joka 10 vuosi (vähintään) teoriat muuttuvat täysin päälaelleen, joten jos uskoo aina teorioihin, niin sitten saa muuttaa kantansa jokaisen 10 vuoden välein Very Happy

Ihanaa Elisa!!! Toinen yhtä kyyninen täti-ihminen Very Happy

!

Kyllähän niistä uusista teorioista aina jotakin oppiikkin! Ja juuri noin, valitaan itselle ja omalle rekulle sopivat vinkit ja niksit!

Hauskaa vappua kaikille tupsukorville ja tupsuttomillekkin banana

!

Saara ja Any