OT: Pikkalan kivilouhimo

[Birgitta]

Hesari laati tilaston Uudenmaan kunnallisvaaliehdokkaista 2012:
http://www.hs.fi/politiikka/HS+sijoitti+kuntavaalien+ehdokkaat+arvokartalle+mielipiteiden+mukaan/a1305606343277

Siuntion selkeästi ympäristönsuojeluvastaisin henkilö näyttää olevan kokoomuslainen kunnanhallituksen puheenjohtaja ! Myös moni muu kokoomuslainen ja kokoomuksesta irtautunut Tahto&toivo -ryhmittymän ehdokas näyttää suhtautuvan ympäristöönsä samaan tapaan, eli että maapallo on annettu meille pelkästään hyödynnettäväksi (!). Useampi rkp:n ehdokas myös samoilla linjoilla.

Ilmankos tämä kivilouhimoasiakin on päässyt etenemään kunnassa näin pitkälle.

Karmea visio kauniin Siuntion tulevaisuuden kannalta, jos kokoomus + tahto&toivo ja rkp muodostavat jatkossakin valtuuston enemmistön, kuten tällä hetkellä.

[Birgitta]

Ympäristöarvojen ja asukkaiden oikeuksien kunnioittaminen

Kun näin kuntavaalien alla ehdokkaat kilvan ilmoittavat toimivansa Siuntion arvokkaan luonnon säilyttämiseksi ja asukkaiden parhaaksi, niin kerrataan vaikkapa vielä, ketkä ja mitkä puolueet ovat äänestäneet Siuntion ympäristölautakunnassa Pikkalan kivilouhimolupien myöntämisen puolesta kahdessa eri kokouksessa. Oheiset tiedot ovat julkisia ja löytyvät Siuntion kunnan Internet-sivuilta.

Kyseinen kallioalue on luokiteltu Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) selvityksessä kategoriaan 4, "valtakunnallisesti arvokas". Suomen korkeimmat ympäristöviranomaiset (Ympäristöministeriö ja SYKE) sekä Museovirasto lausuivat alueen katselmoituaan painavasti, ettei kallion louhimista tule sallia. Maakuntakaavassa alue on luokiteltu geologisesti arvokkaaksi ja säilyttämisen arvoiseksi.

Lähin asutus on noin 200 metrin päässä. Melu-, pöly- ja tärinähaitat alueen asukkaille ja heidän kiinteistöilleen ovat ilmeiset ja rajut.

Jokaisen näistä argumenteista jo yksinään olisi pitänyt pysäyttää hanke.

Siuntion ympäristölautakunnan kokouksessa 14.4.2010 Thure Lindebergille kuitenkin myönnettiin maa-aines- ja ympäristölupa kyseistä kivilouhimoa varten. Asukkaiden vastustuksesta huolimatta louhimon ja samalla arvokkaan ympäristön tuhoamisen puolesta äänestivät tuolloin:
- Arto Penttinen (kok)
- Harri Huittinen (kok)
- Johanna Grönberg (rkp)
- Gustav Mildh (rkp)
- Paula Kämäräinen (sit)

Ympäristölautakunnan kokouksessa 9.3.2011 louhimon välittömän aloittamisluvan puolesta äänestivät:
- Jaakko Tuominen (kok)
- Ken Lehtonen (kok)
- Ann-Marie Bardy (rkp)
- Peppe Forsblom (rkp)
- Raija Rehnberg (rkp)
Ympäristölautakunnan pöytäkirjassa 14.12.2011 todetaan, että Raija Rehnbergin puoliso on luvanhakijan serkku.

Tätä lainvastaista aloittamislupaa ei hallinto-oikeus luonnollisesti myöntänyt.

Maa-aines- ja ympäristöluvan osalta louhimo on Korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä.

Edellä mainitut ovat siis todellakin kannanottoja kuntamme ympäristölautakunnassa, jonka tehtäväksi on määritelty "edistää ja valvoa ympäristönsuojelua sekä asukkaiden elinympäristön terveellisyyttä, turvallisuutta ja viihtyisyyttä" (!).

[Birgitta]

6.11.2012:
Kuntalaisaloitteemme meni lopulta läpi , ja Siuntion tekninen lautakunta on asettanut Stallsmossabergetin alueen toimenpidekieltoon Kaakkois-Siuntion uudelleenkaavoituksen ajaksi.

Nähtäväksi jää, vaikuttaako toimepidekielto takautuvasti jo myönnettyihin louhintalupiin. Tästä on ilmeisesti olemassa erilaisia lain tulkintoja, joten tätä selvitämme lisää siinä tapauksessa, etteivät luvat kaatuisi KHO:ssa, jonka käsittelyssä ne edelleen ovat. Toivotaan parasta!


Päätös:
"Liitteen mukaiselle Kaakkois-Siuntion yleiskaava-alueelle, jonka yleiskaavan muutoksen vireille tulosta kunnanhallitus on 20.8.2012 § 143 päättänyt, määrätään rakennuskielto maankäyttö- ja rakennuslain § 38 mukaisesti sekä toimenpiderajoitus maankäyttö- ja rakennuslain § 128 mukaisesti kahden vuoden ajaksi alkaen siitä päivästä kun päätös on asetettu kuulutettavaksi.

Alue, jota päätös koskee on kunnan alue  Vikträskistä itään Lappträskistä etelään kunnan rajalle ja mereen saakka."

Linkki pöytäkirjaan: 87§ Kunnan yleiskaavoituksen tarkistaminen
http://www.siuntio.fi/Liitetiedostot/Poytakirjat/Tekninen_lautakunta/2012/TEKNLTK_PK_2012_9.pdf

[Birgitta]

"Kun maa järisee - louhinnan ympäristövaikutukset pahenevat."
- Artikkeli Suomen Luonnonsuojeluliiton lehdessä 1/2013:



Kuvassa: Helvetin kahdeksannen piirin kuiluja? Ei, vaan kansallismaisemaa Kangasalan Vehoniemeltä. Naistenlinnanvuorta on louhittu kymmeniä vuosia harjusoran ottamisen vähentyessä.

(Julkaistu Luonnonsuojelijassa 1/2013, teksti ja kuvat: Jorma Mäntylä / Kangasalan luonto)

Kasvukeskusten lähikunnissa on jouduttu nopeasti paisuvan ympäristöongelman eteen louhinnan ja kallionmurskauksen lisääntyessä.

Melu- ja tärinähelvetti. Sinkoilevia kiviä. Muuraukset ja perustukset halkeilevat, kaivot kuivuvat ja vesistöt pilaantuvat. Keinotekoisia puroja, jokia, lampia ja järviä. Louhosten lähistöllä asuville kallionmurskaus merkitsee vuosien painajaisia.

Taloudelliset ja poliittiset syyt ovat lisänneet louhintaa ja kallionmurskausta. Väestön keskittyminen muutamaan kasvukeskukseen on aiheuttanut rakennusbuumin, jota varten raaka-aine pyritään saamaan mahdollisimman läheltä. Siksi kallionmurskaus keskittyy pääkaupunkiseudun, Turun, Tampereen ja Oulun lähistölle. Nykytekniikka on myös halventanut louhintaa ja murskausta.

Ympäristöjärjestöille tulee paljon valituksia ja avunpyyntöjä. Suomen luonnonsuojeluliitto onkin ryhtynyt toimiin ympäristövahinkojen vähentämiseksi ja asukkaiden auttamiseksi.

Keinotekoisia maanjäristyksiä

Pirkanmaalla maanrakennusyhtiöiden maa-aines- ja louhintahakemuksia tulvii Kangasalan, Lempäälän, Pirkkalan, Nokian ja Ylöjärven kuntiin. Muiden kasvukeskusten naapurikunnissa on vastaava tilanne.
Suomen luonnonsuojeluliitossa ja paikallisyhdistyksissä on kuultu eri puolilla Suomea kertomuksia, jotka ovat sisällöltään samansuuntaisia.

Sanna Tenkula Oulaisista kertoo joutuneensa asumaan 27 vuotta louhimon vieressä.

"Täällä ammuttiin satojen kilojen räjähdysainemäärä kerralla. Jopa viisikiloisia kiviä lensi pihaan. Räjähdysaineet säilytettiin pakettiautossa. Lain edellyttämiä peitteitä ei lohkoräjäytyksessä käytetä", hän kertoo.

"Täällä ammuttiin satojen kilojen räjähdysainemäärä kerralla. Jopa viisikiloisia kiviä lensi pihaan. Räjähdysaineet säilytettiin pakettiautossa. Lain edellyttämiä peitteitä ei lohkoräjäytyksessä käytetä."Oikeustaistelu on jatkunut jo vuosia: "Oikeudessa on vahvistettu meillä olevan pysyvä kohtuuton haitta melun, pölyn ja tärinän takia. Pihoissa on jopa yli 100 desibelin meteli. Työsuojelumääräysten mukaan jo hetkellisessä yli 85 desibelin melussa tarvitaan kuulosuojaimet."

Oikeuden päätöksessä on myös todettu Tenkulan kodin vaurioituneen useasta kohdasta louhintaräjähdysten tärähdyksistä. Lasten koulumatka on myös arvioitu lentävien kiven sirpaleiden vuoksi vaaralliseksi.

Kotkalainen Ritva Suortti asuu 250 metrin päässä louhimosta, jossa on ammuttu jättiläismäisiä ylipanoksia: "Virallisten panostuskirjojen mukaan vuonna 2010 suurin kerralla räjäytetty räjähdysainemäärä oli 13 381 kiloa."

Kolmen kuukauden aikana talvella 2010 louhittiin 663 600 tonnia kiveä. Käytetty räjähdemäärä oli 253 003 kiloa. Tiedot ilmenevät Kotkan ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Virallisten panostuskirjojen mukaan vuoden 2007 räjäytyksissä käytettiin 2000-5300 kilon panoksia.

Valtavat räjäytykset aiheuttavat keinotekoisia maanjäristyksiä. Niiden takia eivät murru vain talojen perustukset ja muuraukset, vaan pohjavesiin liukenee kemikaaleja kallioaineksesta. Jokien ja purojen virtaussuunnat muuttuvat, kaivot saattavat kuivua tai saastua ja uusia keinotekoisia järviä ja lampia muodostuu.

Kangasalan Vehoniemelle on louhimalla tehty uusi järvi, kuten myös Oulaisten Honkarannalle. Kangasalan Kallion yritysalueen kallionlouhinnasta rahat sai yksityinen yritys. Kallionmurskauksessa irtosi sulfidipitoisia mineraaleja, jotka happamoittivat läheisen Halimajärven 2010-11. Kunta joutui kalkitsemalla neutraloimaan erittäin happamia hulevesiä.

Iso Bisnes

Suomi sijaitsee peruskallioalueella, missä kiviainesta riittää vaikka vientiin. Nykyisten louhimoiden varat riittävät sadaksi vuodeksi.

Louhimo- ja kallionmurskausalan yritykset ovat järjestäytyneet Rakennusteollisuusliiton yhteydessä toimivaan Infraan. Yrityksiä on 1600 ja niiden palveluksessa on 12 000 työntekijää. Yhteenlaskettu liikevaihto on ollut 2-4 miljardia euroa vuodessa. Raaka-aineen kulutus on 100-110 miljoonaa tonnia vuodessa, mistä 70 miljoonaa tonnia on kiviainesta. Suhdanne- ja kausivaihtelut ovat suuria.

Infra ry:n edustaja vaati Kiviainespäivillä 8.11.2012 ympärivuotisia ottamislupia, lupien myöntämistä mahdollisimman lähelle asutusta, valitusoikeuden rajoittamista, seuranta- ja selvitysvelvollisuuden poistamista sekä raskaan kuljetuksen painon nostamista.

Läheltä piti -tilanteita

Louhimotyömailla on viime vuosina sattunut useita onnettomuuksia ja vaaratilanteita.

Julkisuuteen nousi Espoon räjähdysturma heinäkuussa 2012, jossa loukkaantui viisi ihmistä ja aineelliset vahingot olivat huomattavia. Peab:n työmaalla oli törkeitä laiminlyöntejä, eikä räjäytyssuunnitelmaa laadittu.

Jyväskylässä Destian työmaalla ylipanostus lennätti isoja kiviä läheiselle paloasemalle toukokuussa 2012. Tampereen Hervannassa tammikuussa 2013 räjäytyskentältä sinkoutuneet irtolohkareet ja -kivet osuivat viereisen kuusikerroksisen kerrostalon seinään ja huoltoaseman katolle.

Tammikuussa 2013 löytyi Lempäälässä Turuntieltä sadan dynamiittipötkön laatikko, joka olisi voinut räjähtää auton osuessa siihen. Poliisitutkimusten mukaan laatikko oli pudonnut työmaalle matkalla olleesta laillisesta mutta väärin pakatusta kuormasta.

Sanna Tenkula kertoo, että Oulaisissa louhija säilytti lainvastaisesti tuhansien kilojen räjähdysainemäärät pakettiautossa ja vanhassa linja-autossa, keppi ovella pönkkänä ja kaasuliekki oven välissä.  "Linja-auto oli samalla työntekijöiden taukotupa."

Törkeät huolimattomuudet ja laiminlyönnit ovat louhimoissa ja räjäytyskentillä niin yleisiä, että alan yritysten ja työntekijöiden ammattitaito on enemmän kuin kyseenalainen.

Etujärjestö Infra ry ilmoittaa verkkosivullaan, että "se kannustaa jäsenyritysten ylintä johtoa sitoutumaan henkilökohtaisesti työturvallisuuden edistämiseen."

Veli veljeä vartioi

Alalla toimii hyväveli-verkosto. Sen kruunaa johtavan räjäytysalan konsultointiyrityksen Finnrock Oy:n ja räjähdysainevalmistaja Forcit Oy:n yhteisomistus. Forcitin hallituksen puheenjohtaja on Lemminkäisen Juhani Mäkinen. Forcit on ollut vahva nousija viime vuosien kaivosbuumin takia.

Käytännössä verkosto toimii siten, että Finnrock räjäyttää ja valvoo, Forcit toimittaa räjähdysaineet ja Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) katsoo sivusta. Siksi monet oikeudenkäynnit ovat päättyneet louhinnasta kärsivien tappioon. Yritysten lakimiehet todistelevat, etteivät perustusten halkeamiset, tärinä, pöly, melu, kaivojen kuivumiset ja vesien saastumiset johdu louhinnasta.

Harvinainen poikkeus oli 1991 Oulaisissa.

"Poliisi teki rikostutkimuksen räjäytyksestä, kun pihalle tuli kiven sirpaleita. Panostajat tuomittiin sakkoihin, koska he eivät olleet käyttäneet peitteitä. Vaara oli jatkunut vuosikymmenen ajan. Siihen tuomioon loppui louhinta alueella", Tenkula kertoo.

Vuonna 1994 haettiin uutta louhintalupaa. Naapurusto jätettiin kuulematta. Sisäministeriön poliisitarkastaja selvitti, ettei hakijayritystä ollut olemassakaan, koska se oli mennyt konkurssiin.

"Mielestäni ympäristökeskus myönsi luvan tietäen, että alue on tuhottu lupaehtojen vastaisesti. Luvan tosiasiallinen tarkoitus olikin välttää maisemointityöt."

Oulaisten Kivi meni konkurssiin 1990-luvulla. Seuraajayritys OK Graniitti Oy jatkaa louhintaa myymällä edelleen  1980-90-luvuilla louhittua kiveä.

OK Graniitti sai marraskuussa 2011 Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjien maakunnallisen yrittäjäpalkinnon. Historiikissa kerrotaan, että "yrityksen tärkein voimavara on osaava henkilöstö joka koostuu kokeneista taitajista ja motivoituneista nuorista osaajista."

Mitä voi tehdä?

Mitä apua Luonnonsuojeluliitto voi tarjota, jos naapurustoon on tulossa louhimo? Luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija Tapani Veistola vastaa:

"Aina kannattaa ottaa yhteyttä ensin paikallisyhdistykseen, koska sillä on lain mukaan puhevalta asioissa. Kehitämme lisäksi keskustomistossa verkkosivua, jonne tulevat vastaukset yleisimpiin kysymyksiin."

Luonnonsuojeluliitosta saa vinkkejä myös siihen, miten kansalaistoimintaa kannattaa järjestää ja mihin valitukset tulee perustaa. Veistolan mukaan tärkeää onkin vertaisapu:

"Viime keväänä keskustoimistollekin tuli niin paljon palautetta, että perustimme 'louhimoliikeelle' sähköpostilistan ja järjestimme Uudenmaan piirissä tapaamisen. Nyt eri puolilla maata olevat aktiivit ovat yhteydessä päivittäin toisiinsa."

Keskustoimistossa vaikutetaan maankäyttö- ja rakennuslain, maa-aineslain sekä ympäristönsuojelulain meneillään oleviin uudistuksiin: "Esimerkiksi ympäristönsuojelulain uudistuksen yhteydessä vaadimme lupamaksujen korottamista, jotta saatavat varat ohjattaisiin puutteellisen valvonnan tehostamiseen", Veistola kertoo.

Tänä keväänä on myös suunnitteilla miniseminaari, jossa asiaa viedään viranomaisten ja median suuntaan.

Louhinta-alan lakeja

Jos epäilet, että louhimo- tai räjäytysalueella on rikottu lakeja, kannattaa tutustua seuraaviin lakeihin Finlex-tietokannasta ja ottaa sitten yhteyttä SLL:n  paikallisyhdistykseen.

•Maankäyttö- ja rakennuslaki 1999/132, Maa-aineslaki 1981/555
•Ympäristönsuojelulaki 2000/86, Ympäristönsuojeluasetus 169/2000, Valtioneuvoston asetus kivenlouhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta 800/2010, ns. MURAUS-asetus.
•Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 2005/390, Asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista 1999/59, Räjähdeasetus 1993/473, Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös räjähdystarvikkeista 1980/130
•Ns. Seveso II -direktiivi vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 96/825/EY
•Laki eräistä naapuruussuhteista 1920/26

Lisätietoa: www.sll.fi/kallionlouhinta

[Birgitta]

Kivilouhimoiden maanlaajuisesti aiheuttamia ongelmia - Pieni kokoelma linkkejä: http://dl.dropbox.com/u/14280165/louhimo/index.htm

Sis. mm. listan vaadittavista toimenpiteistä. Kyseinen lista luovutettu myös ympäristöministeri Ville Niinistölle lokakuussa 2012:
http://dl.dropbox.com/u/14280165/louhimo/toimenpiteet.htm

[Birgitta]

Kivilouhimoiden Villissä Lännessä yksi tärkeimmistä valvontaa vaativista asioista näyttää olevan Finnrockin, Forcitin ja Lemminkäisen väliset kytkökset, jotka aiheuttavat kiinteistöjen omistajille melkoisia painajaisia.

Forcit ja Finnrock ovat käytännössä sama firma (yhteisomistus). Forcit toimittaa räjähteet ja Finnrock muka konsulttina "valvoo" räjäytyksiä ja antaa viranomaisille lausuntoja, etteivät mitkään kiinteistöille aiheutuneet vauriot voi johtua räjäytyksistä.

Forcitin hallituksen puheenjohtaja on lisäksi Lemminkäisen Juhani Mäntynen. Lemminkäisen toimialaa ovat mm. teiden rakentaminen, päällystys ja kiviainestoiminta, joten tätä kautta kyseisten yritysten kytkös kivilouhimotoimintaan vielä vahvistuu.

Louhintaluvissa räjäytyksiä koskevia lupamääräyksiä ei anneta lainkaan, ja myös valvonta puuttuu täysin. Kysyttäessä asiasta eri viranomaiset pallottelevat asiaa toisilleen, koska "asia ei kuulu heille". Kukaan ota vastuuta. Kun räjäytykset tekevä yritys käytännössä pääsee touhuamaan mielensä mukaan, ja vielä "valvoo" itse itseään, jälki on sen mukaista. Vuosien varrella ja aivan viime aikoina on tapahtunut paljon räjäytyksiin liittyviä vaarallisia onnettomuuksia. Lukuisat kiinteistöt kärsivät aineellisia vahinkoja, asukkaat ovat uupuneita melun, pölyn ja loputtomiin jatkuvan valituskierteen keskellä, mutta toimijat vetäytyvät vastuusta konsulttifirmojen vääristeltyjen lausuntojen turvin.

Tähän muurhaispesään voisi joku toimittaja ihan mielellään vähän sohaista... Saataisiin asia vihdoin kunnolla julkisuuteen, tarvittava valvonta toimimaan ja lainmuutokset vireille.

Uusin Finnrock-tapaus taas Kotkassa (Ankkuri-lehti 23.2.-13, sivu 2-3: Räjäytyksestä syntyi riita):
http://www.kaupunkilehtiankkuri.fi/showFlashPaper.php?id=767
Tässäkin tapauksessa asiasta Finnrockiin valittanut asukas syyllistetään ja mustamaalataan oikein kunnolla julkisesti.

[Birgitta]

5.3.-13 käytiin pienellä porukalla eduskunnassa juttelemassa kivilouhimoasioista kansanedustaja Pirkko Mattilan (ps) kutsumana.

Meillä oli hyvä kokoonpano liikkeellä, mukana mm. louhimoasioita tunteva lakimies, geologian asiantuntija ja Suomen Luonnonsuojeluliiton erityisasiantuntija. Saatiin tuotua esiin olennaiset pointit ja ratkaisumalleja louhimotoiminnan aiheuttamiin ongelmiin.

Ainakin kirjallinen kysymys hallitukselle on kuulemma tämän pohjalta tiedossa Mattilan toimesta.

[Birgitta]

Hallituksen uusi esitys Ympäristönsuojelulain muuttamiseksi:

Hallitus saa valtuudet antaa asetuksella louhimoiden ja muiden
laitosten melulle uudet pelisäännöt. Nykyiset melun ohjearvot ovat pahasti
vanhentuneet. Uudessa laissa näkemys laajenee pelkästä desibeleinä
mitattavasta melusta koko ääniympäristön laatuun.

Tuolta s.6, kuvateksti alinna oikealla:
http://www.sll.fi/luonnonsuojelija/lehtiarkisto/2013/2-2013/ls0213.pdf

[Birgitta]

KHO:lta tuli maaliskuussa meille kielteinen päätös valituksiin, eli heidän mielestään louhimo voi aloittaa, kunhan Lindeberg keksii, miten alueen kuljetustieongelmat ratkaistaan. KHO:n päätöksessä vaaditaan hakijaa selvittämään vielä lisää siihen liiittyviä asioita ja hyväksyttämään tiesuunnitelmat sitten kunnan ympäristölautakunnassa samoin kuin suojavallien rakentamisen tarkemmat suunnitelmat.

Me täällä ihmetellään nyt parhaillaan sitä, miten luvat on voitu Lindebergille myöntää ilman mitään tietoa, rajoituksia ja määräyksiä räjähdysaineiden käytöstä ja niiden aiheuttamasta vaara-alueesta alueen asukkaille ja Helsinki-Hanko -tien liikenteelle .


Pikkalassa siis räjäytysten sirpalevaara-alueella on asutusta ja vilkasliikenteinen kantatie 51, tärinähaitoista nyt puhumattakaan...

YSL 35§ sanoo, että "Hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään."

Selvitys räjähdysaineiden käytöstä olisi tullut liittää lupahakemukseen, etenkin kun kantatie 51 on heti 50 m:n ja Lindebergin omia kiinteistöjä alle 200 m päässä, ja aiheuttavat sen, että alue katsotaan lainsäädännn turvamääräysten osalta "asutuksi alueeksi", mikä aiheuttaa rajoituksia räjäytystoiminnalle, esim. käytettävien räjähteiden määrälle ja siten lisää kunnan valvontavelvoitetta + me asukkaat olemme sirpale- ja räjäytysten painevaara-alueella.

Soiteltiin tänään Tukesiin noihin räjähdysaineisiin liittyen, ja siellä arveltiin, että räjäytyksiin satoja/jopa tuhansia kiloja räjähdettä kerralla, riippuen tietysti aina tarvittavasta määrästä.

Täältä http://www.edilex.fi/tukes/fi/lainsaadanto/20110644?toc=1 löytyy tieto, että panostaja saa "asutulla alueella" käyttää max 500 kg räjähteitä/vrk, ja 10 kg per panostila. ("Asuttu alue" = alle 200 m päässä aluetta, jossa asutusta tai ihmiset liikkuvat paljon, eli kantatie 51 ainakin 50 m päässä lienee laskettavissa asutuksi alueeksi, Lindebergin omistamat talot myös lähempänä kuin 200 m).

Koko lupahakemus on alunperin ollut puutteellinen räjähteiden osalta. Lupahakemuksista kuulutetaan julkisesti siksi, että asukkailla olisi mahdollisuus ottaa kantaa ja antaa muistutuksia kunnalle luvan valmisteluvaiheessa. On mielestäni "melko" suuri puute, ettei hakemuksesta/luvista käy ilmi se, että alueen asukkaat joutuvat asumaan ja liikkumaan räjähdysten aiheuttamalla sirpalevaara-alueella. Tässähän on kuitenkin pahimmillaan kyse hengenvaarasta.

Näitä uhkatilanteitahan on tapahtunutkin viime aikoina monesti, kun esim. panostaja ei tee kunnollisia panostussuunnitelmia (kuten Espoon tapauksessa), räjähdysainemäärät ylittävät sallitun (kuten usein louhimoilla tapahtuu), valvonta ja turvallisuusmääräysten noudattaminen pettää jne.

Työministeriön Turvallisuusmääräykset-julkaisusarjassa julkaistun päätöksen mukaan (en ole itse kyseistä opusta nähnyt) on noudatettava räjäytys- ja louhintatyötä koskevia turvallisuusmääräyksiä 16:0 http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1993/19930495.

Kyseisten määräysten Taulukko 6:
Sirpalevaaran aiheuttama vaara-alueen suuruus 0.5kg räjähdysainemäärällä on 500 metriä. Tuo em. 10 kg/panostila kasvattaa sitä vielä huomattavasti.

"16:0 normien kokemusperäisen taulukon mukaan talot vaurioituvat 200 metrin päässä 180 kg räjähdysainemäärällä." Tukesin arvio siitä, että räjähdemäärät ovat yleensä satoja kiloja per räjäytys (joskus jopa tuhansia) antavat ymmärtää, että noilla määrillä erittäin suuri määrä kiinteistöjä on Pikkalassa vaurioitumisvaarassa.

Tällainen olisi ollut aika oleellista tietoa silloin, kun asukkaita on louhimon lupahakemuksesta tiedotettu. Lupahakemus on siis näiltä osin puutteellinen, eikä asukkailla ole ollut mahdollisuuttaa ottaa kantaa todellisiin riskeihin.

Lupahakemuksen kohdassa 18 "Arvio toimintaan liittyvistä riskeistä, onnettomuuksien estämiseksi suunnitelluista toimista" Lindeberg ei puhu räjähteistä ja niiden pahimmillaan aiheuttamasta hengenvaarasta sanallakaan, vaan pelkästään siitä, että bensaa voi valua maahan kun kalustoa tankataan, tai ajoneuvot voivat kolaroida alueella... .

[Birgitta]

Tämä oli vielä pakko laittaa tähän: Millainen lakipykälien pyöritys tarvittiin, että saatiin SYKE:n ja Ympäristöministeriön (maan parhaat geologian ja ympäristöarvojen asiantuntijat) katselmuslausunnot vesitettyä. Niissä siis todettiin, että kallion on niin arvokas, ettei sitä saa missään tapauksessa louhia.

Käytännössä tässä nostetaan KHO:n jäsenten ylimalkainen silmämääräinen arvio alueesta tärkeämmäksi kuin alan asiantuntijoiden tutkimustietoon ja vuosien koulutukseen perustuvat lausunnot .

Tulee kysyneeksi, mihin erilaisia pitkälle koulutettuja asiantuntijoita ylipäätään tarvitaan, jos kerran oikeuslaitos tietää kaikkeen vastaukset ihan itse... .

Tässä KHO:n vastaus :

"Erityisten luonnon olosuhteiden huonontuminen

Ympäristönsuojelulain 42 §:n (Luvan myöntämisen edellytykset) 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa muun muassa 4 kohdan mukaan erityisten luonnon olosuhteiden huonontumista.

Hallituksen esityksessä 84/1999 vp on ehdotuksessa mainitun säännöksen perusteluissa todettu, että erityisillä luonnon olosuhteilla tarkoitetaan kysymyksessä olevassa pykälässä alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Erityinen luontoarvo voisi olla muun muassa vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisen ja poikkeuksellisen puhtaana. Alueen tutkimukselliset arvot voisivat kuvata myös erityisiä luonto-olosuhteita.

Ympäristölupa-asiaa ratkaistaessa on ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaan noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan luonnonsuojelulain säännöksistä ei aiheudu estettä tai rajoituksia haetulle ympäristöluvalle. Tällaisessa tilanteessa voidaan luonto ja sen monimuotoisuus ottaa ympäristölupa-asiassa huomioon vain, jos luontoarvot ovat asianomaisesta toiminnasta johtuvan pilaantumisen tai sen vaaran kohteena, jos ne on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin nojalla tai jos ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentissa tarkoitetut säädökset sitä muutoin edellyttävät.

Ympäristölupahakemuksessa tarkoitettu kallion louhinta merkitsee toiminta-alueen fyysistä muuttamista tavalla, joka vaikuttaa alueen luonnonarvoihin ja maisemaan. Tällaiset vaikutukset eivät kuitenkaan ole seurausta ympäristönsuojelulaissa tarkoitetusta päästöstä aiheutuvasta ympäristön pilaantumisesta, eivätkä ne siten ole seurausta ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta. Kallion louhinnan tällaisia vaikutuksia ei näin ollen voida ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin tai 43 §:n nojalla ottaa huomioon ympäristöluvan edellytyksiä ratkaistaessa tai sen lupamääräyksiä asetettaessa. Lupahakemuksessa tarkoitetusta kallion louhinnasta ei toiminta-alueen mainitun fyysisen muuttamisen johdosta näin ollen aiheudu ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja, luvan myöntämisen estettä merkitseviä seurauksia.

Kallion louhinnan maa-aineslain mukaiset edellytykset on ratkaistu samaa toimintaa koskeneessa maa-aineslupa-asiassa. Mainitussa maa-ainesasiassa on muun ohella katsottu, että asiassa esitetty Suomen ympäristökeskuksen 11.6.2010 päivätty lausunto ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin kuin korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 16.11.2009 taltionumero 3247. Korkein hallinto-oikeus oli viimeksi mainitulla päätöksellä, toimitettuaan alueella katselmuksen, katsonut, että aiottu ottaminen ei asiakirjoista saatavan selvityksen ja katselmuksessa tehtyjen havaintojen perusteella merkinnyt maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdissa tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista eikä luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisen luonnonesiintymän tuhoutumista.

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että nyt kysymyksessä olevasta toiminnasta ei aiheudu erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Edellä lausutut perustelut huomioon ottaen asiaa ei ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohta huomioon ottaen ole perusteita arvioida tältä osin toisin kuin Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä."

[Birgitta]

"Lukijan mielipide" aiheesta Pikkalan kivilouhimo otsikolla
Tervetuloa luonnonläheiseen Siuntioon.

Kirkkonummen Sanomat nro 61, 11.8.-13 /s. 18

Linkki näköispainokseen:
http://www.epaper.fi/pub/kirkkonummensanomat/
(klikkaa nuolta uusimman lehden päivämäärän vierestä, niin pääset lehtiarkistoon).

Jutun sisältö:


Tervetuloa luonnonläheiseen Siuntioon!

Siuntion kunta mainostaa Siuntion olevan "idyllinen kunta, joka tarjoaa asukkailleen luonnonläheisen ja turvallisen asuinympäristön. Siuntiosta löydät kumpuilevia laaksoja ja upeaa kulttuurimaisemaa. Yhdyskuntarakenne suunnitellaan kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti ottaen huomioon ympäristön hyvinvointi."

Kuvassa Helsingin suunnasta saapuvien ensimmäinen elonmerkki Siuntiosta kantatien 51 pohjoispuolella - Pikkalaan, Marsuddenin liittymän viereen valmisteilla oleva avolouhos. Kivilouhimo on tuhoamassa suojeltavaksi osoitetun kallioalueen, lähiasukkaiden asuinolosuhteet ja Pikkalan kartanon kulttuurimaiseman.

Stallsmossaberget on SYKE:n luokituksessa "valtakunnallisesti arvokas kallioalue", ja se on maakuntakaavassa merkitty suojeltavaksi. Siuntion kunta ei kuitenkaan ole kaavoittanut kalliota maakuntakaavan mukaisesti, vaan alueella on voimassa 20 vuotta vanha yleiskaava. Sen tukemana Thure Lindeberg on saanut luvan kivilouhimolle.

Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijat ovat tehneet alueelle katselmuksen ja sanovat lausunnossaan, ettei kallion louhimista tule sallia. Stallsmossaberget edustaa lausunnon mukaan luontotyyppiä, jonka uhanalaisuus on arvioitu silmällä pidettäväksi, ja toteutuessaan louhimohanke hävittää kokonaisuudessaan Stallsmossabergetin kaakkoisrinteen avokalliot ja heikentää merkittävästi ja peruuttamattomasti Stallsmossabergetin muun selänteen luonto- ja maisema-arvoja, ja on maa-aineslain 3 § 1 momentin kohtien 1 ja 2 vastainen."

Lähialueen asukkaat ovat vastustaneet hanketta kiivaasti myös siitä syystä, että lähin asuinrakennus sijaitsee vain reilun 250 metrin päässä louhimosta, ja 300-400 metrin päässä on useita muita kiinteistöjä.

Kaikkia näitä asukkaita suojelisi nykylainsäädäntö, jonka mukaan näin lähelle kiinteistöä ei enää saa myöntää louhimolupia. Kyseinen lupa on anottu ja myönnetty juuri ennen ko. lain voimaantuloa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että maanomistaja on asiasta ja aiheuttamistaan haitoista tietoinen.

Kiven poraamisen ja murskaamisen aiheuttama kolina, jyskytys ja konekiväärimäinen melu tulevat väistämättä aiheuttamaan asukkaille terveysvaikutuksia taukoamattoman stressaavan melun ja sen aiheuttaman unenpuutteen muodossa, mikäli louhimotoiminta käynnistetään.  

Ihmiselle haitallisten melurajojen ylittyminen asutuksen kohdalla todetaan lupakäsittelyä varten tehdyssä meluselvityksessä jopa siitä huolimatta, että se on jostain syystä hyväksytty tehdyksi ottamalla huomioon kasvillisuuden vaimentava vaikutus, vaikka kyseessä on talousmetsä. Hakkuita onkin jo tehty kyseisen meluselvityksen jälkeen, joten melutasot tulevat olemaan tätäkin korkeammat, eikä niitä saada maasto-olosuhteiden ja kantatien 51 takia riittävästi vaimennettua.

Jo toiminnassa olleelta Vuohimäen louhimolta äänet ovat pahimmillaan kantautuneet peltoaukeiden yli reilun 2 km päähän louhoksesta ja estäneet asukkaita nukkumasta, vaikka ikkunat ovat olleet kiinni. Erityisesti louhimoiden matalataajuinen melu kantautuu erittäin kauas, ja kuulostaa samalta kuin naapurissa soitettaisiin stereoita voimakkaalla bassotoistolla. Tällainen melu läpäisee myös kiinteät esteet, kuten seinät.

Museovirasto vastustaa hanketta, koska näköyhteys louhimon kohdalta Pikkalan kartanon lähimpiin rakennuksiin tulisi heikentämään Pikkalan valtakunnallisesti arvokkaan kulttuurimaiseman kulttuurihistoriallista arvoa, ja louhimon kuljetustie vaarantamaan 1300-luvulta peräisin olevan Suuren Rantatien säilymisedellytykset.

Pikkalan kartano sijaitsee myös sellaisella etäisyydellä louhimosta, että sen ja kaikkien muiden alle 600 metrin päässä sijaitsevien rakennusten perustukset ja kaivot on Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä määrätty tutkittaviksi louhimon aiheuttamien räjäytysvahinkojen todentamiseksi myöhemmin.

Maanomistaja on hiljattain vastoin lupamääräyksiä kaatanut puut louhimoa ja kuljetustietä varten alueella, jossa kaiken lisäksi on voimassa kunnan uudelleenkaavoitusta varten asettama toimenpidekielto. Ja jotta ympäristötuho olisi mahdollisimman täydellinen, puut on ohjeiden vastaisesti kaadettu lintujen pesimäaikana. Kunta on joutunut muistuttamaan maanomistajaa ja vaatinut pysäyttämään työt, kunnes lupaehdot täyttyvät.

Me lähialueen asukkaat haluamme vedota kuntaan ja maanomistaja Thure Lindebergiin ympäristöä ja asukkaita kunnioittavan ratkaisun löytämiseksi siten, että louhimotoimintaa alueella ei käynnistetä. Sen mukana tuhoutuisivat asukkaiden elinolosuhteet, suojeltu kallioalue, arvokas kulttuuriympäristö ja historiallisesti arvokas tie.

Kunnan toivoisi tässä tilanteessa myös ymmärtävän tällaisen hankkeen heikentävän koko Pikkalan ja Marsuddenin alueen houkuttelevuutta asuinalueena.

Maanvaihto kunnan ja maanomistajan kesken lienee toimivin ratkaisu, ellei maanomistaja itse päätä luopua hankkeesta.

Lähiasukkaiden puolesta

Birgitta Johansson ja Jukka Antila
Jussi Buckbee ja Katileena Lohtander-Buckbee

[Birgitta]

Katsokaas tämä muutaman minuutin pätkä Ajankohtaisesta kakkosesta 19.6.2013: http://areena.yle.fi/tv/1953450
Aiheena tuulivoimaloiden meluhaitat.

Ohjelmassa ollaan järkyttyneitä siitä, että humisevia voimaloita on suunniteltu "jopa alle 500 m päähän asutuksesta".

Melu sisätiloissa kuulostaa ohjelmassa todella stressaavalta, ja aiheuttaakin asukkaille unettomuutta ym. terveysongelmia.

Ja täällä Pikkalassa on tulossa KIVILOUHIMO 250 m päähän lähimmästä asutuksesta!!

Kuten ohjelmassa todetaan, melun ohjearvot eivät sovellu lainkaan impulssimaisen melun raja-arvoiksi, ja jopa ne tulevat Pikkalassa tehdyn meluselvityksen mukaan ylittymään. Pikkalan meluselvitys on myös jostain syystä hyväksytty tehdyksi kasvillisuus huomioon ottaen talousmetsäalueella, ja selvityksen jälkeen alueella on tehty avohakkuita, joten arvot ylittyvät vielä selvityksessä mainittuakin enemmän .

[Gitta]

Näinhän niitä päätöksiä edelleenkin Suomessa junaillaan - herrat suomalaisella klubilla keskenään.  Kyllä pitää kunnassa kuin kunnassa olla varsinaisia taliaivoja päättämässä isoista asioista. Saisi tuonkin päätöksen tekijät viedä saunan taakse ja piestä seipäällä kuten aikoinaan mun isoisä enon kun tapasi sen tupakkaa polttamasta.

[Birgitta]

Edellisen jutun meluselvityksestä vielä, ja vähän tärinästä myös (ks. oheinen videolinkki).

Koska Pikkalan meluselvitys on tehty kaikkien suositusten
vastaisesti kasvillisuus huomioon ottaen, meluarvot tulevat ylittymään
vielä ennustettuakin enemmän. Täältä: http://www.nonoise.org/library/envnoise/löytyy muun mielenkiintoisen ohessa kaavio, josta selviää, että melu on noin 10-15 dB voimakkaampaa ilman kasvillisuuden vaikutusta.

Meluselvityksessä ei myöskään mainita otetun huomioon louhimomelun
impulssimaisuutta, joka lisää selvityksessä mainittuja meluarvoja vielä
5 dB:llä. Myöskään louhimoliikenteen aiheuttamaa melua ei ole
sisällytetty selvitykseen.

Teettämällä tällaisia meluselvityksiä yritetään tarkoitushakuisesti
johtaa harhaan niin lupaviranomaisia kuin oikeusasteitakin.

Pikkalan tapauksessa maanomistaja on oikeusasteille tekemässään
vastineessa lisäksi väittänyt, ettei kasvillisuutta olisi otettu
huomioon meluselvityksessä, vaikka selvityksestä asian oikea laita on
kaikkien luettavissa omin silmin. Koska oikeus ei ilmeisesti ole ehtinyt
perehtyä tapaukseen riittävästi, niin valitettavasti esim. Vaasan
hallinto-oikeuden ratkaisussa tämä väite on mennyt läpi päätösosaan
saakka, ja on siinä asukkaiden valitukset hylkäävän päätöksen yhtenä
perusteluna.

Alueesta tehty meluselvitys on siis täysin riittämätön ja väärin tehty,
ja louhimon melu tulee aiheuttamaan asukkaille sietämätöntä ja
terveydelle vaarallista haittaa. Olemme pyytäneet kunnalta louhimon
tieasian käsittelyyn liittyen meluselvityksen päivittämistä ajan tasalle.

Louhimomelun häiritsevyys ja vanhentuneet desibelirajat käyvät
konkreettisesti ilmi myös Kati Kahrin opinnäytetyöstä vuodelta 2009
www.infra.fi/files/3017_Kiviainestuotannonmeluvaikutus.pdf

Vaikka kyseisen työn ohjaajia ovat mm. Lemminkäinen, Rudus, Ramboll, Infra ry, eli kiviainesteollisuuden suurimmat toimijat, ja työ perustuu näiden toimittamiin melumallinnuksiin ja -mittauksiin (jotka siis todennäköisesti on valittu tarkoitushakuisesti niin, että saadaan melumallinnukset näyttämään luotettavilta ja meluntorjunta tehokkaalta), niin työstä löytyy myös muutama mielenkiintoinen seikka.

Sivun 41 taulukosta löytyy melumittaajan korvakuulohavainto
louhimomelusta. (Maastossa tehdyt melumittaukset sisältävät aina mitatun melutason lisäksi myös mittaajan kuvauksen olosuhteista mittauspaikoilla.)

Mittaaja kuvailee mainituilla dB-tasoilla malua näin:
""36 dB: murskauksen ääni on kuultavissa
  41 dB: murskaus kuuluu selkeästi.""

Sallittu melutaso asuinkiinteistöjen kohdalla on kuitenkin 55 dB (!).

Kahrin tutkimuksen mukaan 45 dB:n meluvyöhyke (joilla murskaus siis on erittäin selkeästi kuultavissa) ulottui pahimmillaan vielä 1500 metrin
päähän murskauslaitteistosta. LYHINKIN etäisyys oli hieman yli 700
metriä (!). Tutkitun 16 kalliokiviaineksen ottopaikan kohdalla 45 dB
meluvyöhykkeen leviämisen keskiarvoksi saatiin noin 1100 metriä (!).

Ja kun edellä esitetyn korvakuulomittauksen perusteella melu on
kuultavissa vielä reilusti alle 40 dB:n voimakkuudella, voidaan todeta
häiritsevän melun kantautuvan ainakin 1,5 - 2 km:n päähän louhimosta.

Tämän olemmekin jo todenneet Pikkalassa, jonne Vuohimäen louhimolta yli 2 km päästä on välillä kantautunut niin voimakasta melua, että nukkuminen ei ole mahdollista. Koska Pikkalan alueella ei ole aikaisin aamulla ja myöhään illalla minkäänlaista taustamelua, jyskyttävän impulssimaisen melun häiritsevyys korostuu.

Lisäksi pyöräkuormaajien voimakasääniset peruutuksen merkinantolaitteet, jotka ovat kapeakaistaisena meluna yksi häiritsevimpiä melunlähteitä louhimoilla, eivät edes kuulu meluselvitysten tai -mittausten piiriin, koska ovat "viranomaisten määräämiä varoituslaitteita" (!). Tässä olisi lakialoitteen paikka. Pyöräkuormaajahan liikkuu lastatessaan edetakaisin koko päivän, ja se piipitys on ihan hermoja raastavaa.

Tuosta Kahrin työn luotettavuudesta: Kahri itsekin toteaa työssään että "Meluselvitysmateriaaleja toiminnanharjoittajilta saatiin kerättyä kiitettävästi. Melumallinnusten määrä oli suuri melumittausraporttien määrään verrattuna."

Selittyisi esimerkiksi sillä, että Lemminkäinen ja Rudus olisivat toimittaneet Kahrille vain arvoiltaan mallinnukset alittavia melumittaustuloksia (kuten tekijä yhdessä taulukossaan osoittaa), jotta saatiin näyttämään siltä, että mallinnukset pitävät paikkansa enemmän kuin hyvin, ja on helpompi jatkossa saada lupia mallinnusten perusteella, kun vedotaan tähän "tutkimukseen".

Kaikesta tästä voidaan vetää johtopäätös, että Pikkalan louhimosta tehty meluselvitys ei kerro millään lailla todellisesta tilanteesta alueella.

Louhimotoiminnan tärinähaittoihin liittyen tässä videopätkä
kotkalaisesta kodista, kun 1,2 km päässä olevalla Rajavuorten
kivilouhimolla räjäytetään kalliota:
http://www.youtube.com/watch?v=X8gVq2ZnyMA
Pikkalassa lähin rakennus siis 250 metrin päässä louhimosta...

Louhimoyrittäjien yleinen ongelma on, että sallittuja räjähdysainemääriä ja muita lain vaatimia turvallisuustoimepiteitä noudatettaessa työ on liian hidasta ja tulee kalliiksi. Sen takia räjähteitä käytetään laittomia määriä, ja turvatoimia laiminlyödään jatkuvasti. Kunnilla ei ole resursseja valvoa toimintaa.

Kotkalaisissa kodeissa louhimoyrityksiin kytköksissä olevat konsultit
ovat käyneet kodeissa toteamassa, etteivät talojen halkeamat ja
putoilevat kaakelit muka voi aiheutua räjäytyksistä. Sama toistuu ympäri maan, kun olemme kuunnelleet louhimoiden vieressä asuvien asukkaiden kertomuksia ja katselleet kuvia heidän vaurioituneista kodeistaan.

Video on kuvattu sen todentamiseksi, että talot todellakin vaurioituvat
nimenomaan räjäytysten seurauksena. Yksikään rakennus ei kestä videolla esitetyn kaltaisia toistuvia tärinöitä ehjänä.

Uskomme, että lupaviranomaisilla ei lupia myöntäessään ole ollut
todellista käsitystä siitä, mitä Pikkalan louhimon käynnistäminen
todellisuudessa asukkaiden elämänlaadulle ja terveydelle merkitsee, tai sitten siitä ei vain välitetä, ja piiloudutaan sopivien lakipykälien taakse.

Pikkalassa olisi ollut painavat perusteet olla myöntämättä lupia louhimolle, jos vain tahtoa olisi ollut.

On ihan käsittämätöntä, että kustannussyistä louhimoita rakennetaan näin lähelle asutusta. Hakekoot kauempaa ja maksakoot siitä vähän enemmän. Rahallahan siitä selviää. Asukkailla taas ei ole sitä mahdollisuutta.

Keinotekoista "pulaa" kiviaineksesta ja louhimisen perustelua sillä yritetään kyllä kaikin voimin saada aikaiseksi, kun kiviainesta ajetaan Suomenlahden pohjaan Nord Stream -kaasuputkien tueksi ja Helsingin edustalle, että saadaan lisää taloja meren päälle, jne. Ja sitten on ihan pakko tulla ihmisten naapuriin poraamaan ja räjäyttelemään, että saadaan se merenpohja täyteen.

Ihan järjetöntä touhua .

[Gitta]

"On ihan käsittämätöntä, että kustannussyistä louhimoita rakennetaan näin lähelle asutusta. Hakekoot kauempaa ja maksakoot siitä vähän enemmän. Rahallahan siitä selviää. Asukkailla taas ei ole sitä mahdollisuutta.

Keinotekoista "pulaa" kiviaineksesta ja louhimisen perustelua sillä yritetään kyllä kaikin voimin saada aikaiseksi, kun kiviainesta ajetaan Suomenlahden pohjaan Nord Stream -kaasuputkien tueksi ja Helsingin edustalle, että saadaan lisää taloja meren päälle, jne. Ja sitten on ihan pakko tulla ihmisten naapuriin poraamaan ja räjäyttelemään, että saadaan se merenpohja täyteen"

Jep juuri näin. Ja vain siksi, että saataisiin ylikalliita asuntoja merenrannalle. Barrrikaadeille

[Birgitta]

Ei lopu ongelmat eikä asioiden selvittäminen tässä asiassa...

Viimeisin esimerkki meiltä: KHO on määrännyt porakaivomme veden tutkittavaksi ennen toiminnan aloittamista louhimolla. Vesinäytteenottaja, joka Ramboll oy:n toimeksiannosta otti ja tutki vesinäytteen, otti sen ensinnäkin väärästä paikasta, ja lisäksi tutkittavia elementtejä oli liian vähän. Näyte otettiin hanasta, johon vesi tulee aktiivihiilisuodattimen läpi. Mainitsin näytettä otettaessa, että eikös se suodatin suodata lähes kaiken mitattavan siitä vedestä, mutta näytteen ottaja vain mumisi jotain, pisti veden pulloon ja lähti menemään .

Joutuvat nyt siis tulemaan uudestaan, koska eihän tuollainen mittaus kerro mitään kaivoveden tilanteesta ja siinä mahdollisesti tapahtuvista muutoksista. Asia on kunnan terveystarkastajalla tällä hetkellä mietittävänä.

Nämä louhimotoiminnan ympärillä pyörivät konsulttiyritykset on kyllä sellaisia ketkuja, ettei niiden lausuntoihin ja mittauksiin ole mitään luottamista, ja joka ikistä asiaa pitää itse olla ensin vaatimassa ja sitten vielä vahtimassa. Tekevät ennakkoselvitykset ja myöhemmin mittaukset ja vahinkojen katselmukset niin, että voidaan mukamas näyttää, ettei toiminnasta aiheudu ympäristölle mitään haittaa. Tästä on monia käytännön esimerkkejä eri puolilta Suomea.

Kunnilla ei ole resursseja valvoa, että toiminta on lupaehtojen mukaista. Se jää asukkaiden huoleksi, ja todistustaakka myös, jos ongelmia ilmenee. Olisihan nyt esimerkiksi kunnan ympäristötarkastajan tehtävä pysyä ajan tasalla siitä, että kaivoista tehdyt selvitykset ovat riittäviä. Mutta ei näköjään mene näin. Ei riitä, että tässä prosessissa asukas on ensin opiskellut maa-aines- ja ympäristönsuojelulain asiantuntijaksi, nyt pitää sitten vielä näköjään opiskella vesientutkimusta, räjähdysainetekniikkaa ja geologiaa ...

Kyseinen Ramboll oy häärää mukana myös tuulivoima-asioissa. Täällä yksi blogikirjoitus aiheesta: http://janne1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/133696-tuulivoimasta-ja-hyvaveliverkostoista-ramboll

Puhumattakaan Finnrock-Forcit-Lemminkäinen -kytköksestä, jossa yritys kytkösten kautta "valvoo" itse itseään. (Räjähdysainevalmistaja Forcit omistaa Finnrockin, joka tekee esim. rakennuksissa ennakkokatselmukset ja tarkastaa myöhemmin räjäytysten aiheuttamat vauriot. Forcitin hallituksen pj on Lemminkäisen hallituksen vpj). Viimeksi Kotkassa jouduttiin värväämään eläkkeellä oleva alan professori todistamaan, että talon vauriot olivat räjäytysten aiheuttamia, kun Finnrockin lausunnossa todettiin, etteivät johdu niistä.

Vakavin ongelma noin laajemmin lienee se, että kyseisten konsulttiyritysten mittauksia ja konsulttien lausuntoja käytetään materiaalina esim. erilaisissa opinnäytetöissä, tyypit istuvat erilaisissa lakeja ja asetuksia säätävissä työryhmissä, sekä esiintyvät "asiantuntijoina" kuntien tarvitessa aihepiiriin liittyvää konsultointia.

Eduskuntatapaamisessa viime talvena ihmeteltiin, miksei nykyään enää käytetä erilaisia määräyksiä ja rajoituksia mietittäessä asiantuntijoina esim. tutkijoita, kuten ennen on tehty, vaan on ajauduttu suostumaan siihen, että suunnitelutiimeissä istuu alan yritysten vahva edustus. Onhan se nyt päivänselvää, että kun yritysten tehtävänä on tuottaa voittoa, selittävät mustankin valkoiseksi saadakseen mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset itselleen.

Ja sitten toiminnan käynnistyttyä toiminnanharjoittajat saavat itse tilata, suorittaa ja myös raportoida kunnan ympäristöviranomaisille erilaiset valvontamittaukset ilman että kukaan ulkopuolinen tarkistaa mittausolosuhteita, mittareiden kalibrointia, mittausten ja raporttien lukemia yms. Ongelmahan on se, että kun toiminnanharjoittaja on velvoitettu suorittamaan mittaukset, he käyttävät juuri näitä "omia" konsulttiyrityksiään.

Hommahan pitäisi hoitaa vähintäänkin kuntien kautta niin, että toiminnanharjoittaja maksaa, mutta kunta tilaa mittaukset tunnetusti puolueettomalta taholta.

. Tällaista täällä. Vihaksi meinaa pistää, ei voi mitään.

[Gitta]

No en kyllä ihmettele. Suomessa saa tehdä mitä tahansa, jos on konsultiksi ruvennut. Konsulttiahan ei yleensä valvo ketään. Kyllä olis taas kaulimella töitä!

[Birgitta]

Kun toiminta Pikkalan louhimolla on valituksista huolimatta käynnistymässä, niin tutustuinpa eilen erääseen opinnäytetyöhön nimeltä "Kiviainestuotannon tärinävaikutukset", joka perustuu yksipuolisesti Finnrockin toimittamaan materiaaliin.

Kertauksena vielä, että Finnrockin omistaa Forcit, joka on Suomen suurin räjähdysaineiden valmistaja. Nämä toimivat aika lailla kytköksissä yrittäen saada paperilla näyttämään siltä, että räjähteet eivät aiheuta ympäristölle mitään ongelmia. (Sivujuonteena vielä yhden suurimman kiviainestoimijan Lemminkäisen hallituksen vpj on Forcitin hallituksen pj, eli sitäkin kautta kiviainestuotanto ja räjähteet kytkeytyvät toisiinsa. Joku Destiankin johtoportaasta liittyi jotenkin tuohon kytkökseen, mutten enää muista miten.)

Räjäytystoimintaa rajoittavat lait ja asetukset laaditaan sen perusteella, miten räjäytykset vaurioittavat kiinteistöjä, joten noille yrityksille on hyödyllistä saada asia näyttämään siltä, ettei vaurioita tule.

Kyselin hiljattain Tukesista ja AVI:sta räjähdemäärien rajoituksista asutulla alueella, ja vastaus oli, ettei nykyään ole mitään rajoituksia (jos oikein ymmärsin, rajoitukset oli uudella asetuksella poistettu jokin aika sitten).

Siksikö nykyään sattuu jatkuvasti noita sivullisia uhkaavia räjäytysonnettomuuksia? Viimeksi tällä viikolla taas Ylöjärvellä kivet lensivät 400 metrin päähän, ja yksi läpäisi talon peltikaton)...
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/rakennustyomaarajaytys-ylojarvella--lohkareet-lensivat-400-metrin-paahan/2409940

Ja rakennustyömailla sentään yritetään estää kivien sinkoilua kumimatoin. Louhimoilla edes sitä ei tehdä. Pikkalassa louhimotietä tehtäessä huomasimme jo räjäytyksiä, jonka takia meillä ikkunat helisivät. Asukkaita ei informoitu räjäytyksistä mitenkään. Onneksi en ollut koiran kanssa metsässä. Kivet nimittäin lentävät aika lujaa...
Räjäytys Utajärvellä:
http://www.youtube.com/watch?v=WbjPIwh_D6Q

Tuo lukemani opinnäytetyö oli kyllä aika kaukana siitä todellisuudesta, joka avautuu, kun lukee louhimoiden lähellä asuvien ihmisten vaurioluetteloita taloistaan...

Jokuhan tässä yhtälössä mättää, ja pakko sanoa, että koko keitos vaikuttaa hmm... mielenkiintoiselta.

[Birgitta]

Esimerkkejä kiinteistöjen vaurioista kivllouhimoiden lähellä.

Nurmijärvi, 1 km etäisyydellä Ruduksen Mäntymäen kivilouhimosta (tarkat osoitetiedot poistettu):

Kaikki tien rakennukset ovat kärsineet räjäytyksistä. Tässä muutamia esimerkkejä

"Tie x:ssa autotalli, n. 113 m2 on perustettu saven päälle ja rakennettu v.2000. Sokkeli on muurattu harkosta. Autotalli on puurakenteinen. Autotallin sokkelissa on vaakahalkeamia. Toisessa päädyssä molemmissa sivuissa on harkossa mittavat halkeamat ja harkosta on lohjennut n. 5 cm halkaisijaltaan paloja irti. Rasvamontussa on harkko mennyt vaakasuunnassa puolesta välistä harkkoa halki. Puurunkoisessa seinässä ovat kipsilevyjen saumat pullistuneet."

"Itse talo Tie x:ssä on rakennettu v.2002. Talon alakerta on harkosta rinteessä ja yläkerta puurakenteinen. Talon välipohjana on ontelolaatta. Talon kaikki tulisijat on katselmoitu ennen louhinnan aloittamista ja niissä ei ollut mitään vaurioita Yläkerran leivinuunista ovat kaikki
saumat halki. Laattalattiaa on irronnut ja haljennut. Alakerrassa on pesuhuoneesta laattaseinä ja laattoja haljennut, lisäksi esiintyy saumahalkeamaa. Kaikki seinät on katselmoitu etukäteen. Kodinhoitohuoneessa on keskellä seinää laattoja halki. Hormissa on halkeamia. Alakerran vuolukivitakassa ovat saumat haljenneet. Rinteessä olevassa maakellarissa on harkoissa halkeamia."

"Talon ulkopuolella on maa painunut. Autotallin ja talon välinen vesijohto/viemärikanaali on alkanut painumaan. Talon alapuolella oleva 700 m pituinen maalämpöputkisto on alkanut kaivu-urista painumaan, vaikka kaivamisesta on jo 7 vuotta aikaa. Parvekkeen pilarit ovat vääntyneet."

"Tie x:ssa on kotona oltu koko ajan ja esim. keväällä ja ke-sällä 2008 räjäytykset olivat erittäin voimakkaita. Lapset heräilivät päiväunilta, ikkunat ja vitriinikaapit helisivät, ontelolaatan tärinä oli todella raju ja maa tärisi talon edustalla. Vaurioita alkoi tulla."

"Muistuttajat ovat olleet yhteydessä Lohja Rudukseen/ Finnrockiin vaurioista mutta kukaan ei niihin ole ottanut kunnolla kantaa. Olemme todella huolissamme louhinnan aiheuttamista vaurioista. Kuka tämän kaiken maksaa?"

"Kiinteistössä on porakaivo 97 m syvyydellä. Muistuttajat ovat huolissaan kiinteistön pohjaveden laadusta. Vesi on tutkitusti erittäin hyvälaatuista. Jos kiinteistön pohjavesi pilaantuu nykyisen louhinnan takia, niin mistä saadaan vettä? Lähin kunnallistekniikka sijaitsee n. 8 km päässä. Tie x:ssä on jo nyt kärsitty pölystä ja melusta."

"Tie y:ssa on vessan seinä haljennut louhinnan aloittamisen jälkeen ja sekin seinä on katselmoitu."

"Tie z:ssa on seinältä tippunut kello useamman kerran räjäytyksen yhteydessä."


MUITA ESIMERKKEJÄ:

"Yhteydenottoja tulee jatkuvasti. Mm. Kontiolahdelta kertoivat, että räjäytyksen voimasta kaatui läheiseen suohon metsää, ja 20 m päässä talon seinästä katkesi puita. Vuosia ovat pyöritelleet, kun talovaurioita tuli, ja Finnrock on tietenkin kumoamassa kaikki vauriot. Oikeuteen ovat menossa, mutta tietää jo ennakkoon, että turha vaiva (8,1 tn räjähdettä / heilahdusnopeus muka vain 4- 4,8 mm/s). "

Kotka, Rudus: Muutamia esimerkkejä valituksista. Finnrock jälleen asialla:

"Tämänkin hetkisellä räjäytysvoimalla talomme tärähtelee perustuksia myöten. Asumme linnuntietä runsaan kilometrin päässä Ruduksen alueesta. Kovasti väitetään, että taloon tulleet vauriot eivät johdu räjäytyksistä (sisällä kattolistat irtoavat, taulut heiluvat, makuuhuoneen kattolevyt osittain irronneet, astiat helisee ja ulkona sokkelissa halkeama). Kumma kyllä ne alkoivat Ruduksen toiminnan alkaessa."

"Asumme noin kilometrin päässä Ruduksen ym. räjäytysalueelta ja meille sanotaan, että paukut ovat raja-arvoissa. Mitä ne raja-arvot ovat, kun taulut putoaa seiniltä, astiat helisee kaapeissa ja on maanjäristyksen tunnelma. Kuka on vastuussa, kun sähköt katkeaa tuntikausiksi."

"Räjäytysten aiheuttamien tärinöiden vuoksi meillä (Kotka, Aittakorpi) on viime aikoina mm. makuuhuoneen kattovalaisimen varjostin pudonnut sängylle, takan päältä pudonnut koriste-esineitä lattialle, pihalla kaatunut esineitä."

Jne. jne.

Kuntien ympäristöviranomaiset ovat konsulttien johdateltavissa eivätkä puutu asiaan, vaikka lupamääräyksiä rikotaan. Tukes ja AVI katsovat vierestä, kunnes tapahtuu vaaratilanne tai henkilövahinko.

[Birgitta]

BOOOM! Sinne lensi Stallsmossaberget, valtakunnallisesti arvokas avokallio tuhannen päreiksi.

Kaunis, harvinainen kallioesiintymä ja meidän melkein 20 vuoden aikainen koiralenkkireitti on mennyttä.

Aloittivat siis tänään louhimisen lupamääräysten vastaisesti (meidän kaivoveden laatua esim. ei ole tutkittu vielä). Poliisi kutsuttiin paikalle keskeyttämään työt, mutta koska kunnan ympäristötarkastaja oli allekirjoittanut aloitusluvan, eivät voineet tehdä mitään.

Tällasta täällä.

t. Birgitta


Stallsmossaberget 5.12.-13, ja sama paikka silloin ennen...