Koirien koulutustavoista - Kommentti SEY:n kirjoitukseen 21.8.-15

Started by Birgitta, la 22.08.15 - klo:21:01

« edellinen - seuraava »
Go Down

Birgitta

Löysin SEY:n sivuilta tällaisen 21.8.-15 julkaistun kirjoituksen http://www.sey.fi/ajankohtaista/tiedotteet/646-sey-fyysisilla-rangaistuksilla-ja-pakotteilla-saa-pelokkaan-ja-epavarman-koiran, johon oli ihan pakko kommentoida seuraavaa:

SEY:n (Suomen eläinsuojelu) tiedotteessa 21.8.-15 http://www.sey.fi/.../646-sey-fyysisilla-rangaistuksilla-ja-p... on nyt kyllä sen verran ylilyöntiä, että tässä omat kommentit aiheeseen.

Positiivisen vahvistamisen tulee ilman muuta olla aina pääsääntöinen keino kouluttaa koiraa, mutta erittäin aktiivisen, voimakasluonteisen ja voimakasviettisen koiran tapakasvattaminen tällä metodilla ei vain yksinkertaisesti onnistu. Esimerkkinä erittäin saalis-/ riistaviettiset koirat, jotka juoksisivat mielellään riistan perässä.

Pidän melko huolestuttavana sitä, että SEY:n kaltainen organisaatio jakaa suoranaista disinformaatiota. Esimerkiksi koiran "pelotteluun" perustuvat menetelmät eivät todellakaan ole lainvastaisia tai sen vähempää "tieteeseen perustuvia", eivätkä tee koirista vaarallisempia kuin pelkkään positiivinen vahvistamiseen perustuva koulutus, vaikka kirjoituksessa näin väitetään.

Esimerkkinä pelottelusta vaikkapa koiranpentua nopeasti lähestyvä liike ja voimakas ääni sen ollessa menossa johonkin vaaralliseen paikkaan tai yrittäessä ottaa jotain vaarallista. Pentu reagoi tähän uhkaamisena, "pelotteluna" ja peruuttaa turvaan. Voi hyvin olla jopa pennun hengen pelastamiseksi joskus tarpeen äkkinäisissä tilanteissa, jollaisia pennun kanssa yleensä väkisinkin sattuu. Tilanteita voivat olla vaikkapa kyyn kohtaaminen, vaarallinen syötävä, juokseminen heikoille jäille, lasinsiruihin tms.

Koiria tulee kohdella yksilöinä.

Jo koiraemän käyttäytymisestä pentueen pentuja kohtaan näkee, että jotkut pennut tarvitsevat paljonkin emän "pelottelua" ja fyysistä puuttumista tekemisiinsä oppiakseen, toisia ei emän taas tarvitse kuin "katsoa pahasti", niin ne ymmärtävät. Fyysinen puuttuminen ei tarkoita väkivaltaa eikä eläinsuojelulain "tarpeettoman kivun tai tuskan tuottamista", vaan esimerkiksi koirasta kiinni ottamista. Aivan samoin kuin emä ottaa pennusta kiinni hampaillaan sitä satuttamatta. Toki jos pentu rimpuilee, sitä voi vähän sattuakin, mutta siksi kyseinen menetelmä onkin tehokas, ja emät sitä käyttävät. Pennun on itse opittava, miten tilanteessa ollaan niin, että epämukavuudelta välttyy.

Uhkailuun ja fyysiseen puuttumiseen perustuva tapakasvatus on (ikävä kyllä) koirille täysin luontaista, selkeää ja ymmärrettävää. Tämä on ihmisen yleensä vain hyväksyttävä, jos haluaa onnistua koiransa kouluttamisessa. Koiralla on erinomaiset luontaiset valmiudet ymmärtää tässä "koirien kieltä", vaikka ihminen ei samaa lajia olekaan. Stressaantuneimpia ovat ne koirat, joita ei kohdella lajityypillisesti, niiden yksilöllisten ominaisuuksien edellyttämällä tavalla.

Palkkion, rauhan ja tekemiseen puuttumisen ajoitus ja voimakkuus sekä koiran elekielen ymmärtäminen ovat aina edellytys koiran oppimiselle, koulutustavoista riippumatta. Se vain varsinkin kokemattomammilta omistajilta usein puuttuu, ja sen takia koirat eivät opi.

Erilaisia vapaudessa eläviä koiralaumoja luonto-ohjelmissa katsoessa näkee elekielestä kyllä hyvin, että pelkästään positiivisella vahvistamisella pentuja ei sielläkään kasvateta. Ruokaa puolustetaan irvistämällä, murisemalla ja tarpeen vaatiessa hampailla.

Yksi asia, joka vähän mietityttää näissä viittauksissa erilaisiin susitutkimuksiin (vapaudessa vs. ei-vapaudessa elävät) on se, että koirathan eivät elä kanssamme "vapaudessa", joten miksi käyttäytymismalleja välttämättä tarvitsisi hakeakaan niistä vapaana elävistä susista.

Oma koirarotunsa olisi yritettävä aina valita sen mukaan, millaiset koulutustavat kokee itselleen luonnollisiksi ja paljonko on jaksamista/luontaisia edellytyksiä opetella kouluttamaan koiraa sen ominaisuuksien edellyttämällä tavalla. Joillekin sopii pehmeämpi ja helpommin hallittavissa oleva koira, jotkut taas tarvitsevat omalle voimakkaalle luonteelleen paremmin sopivan. Tämän arvioinnissa koirien kasvattaja voi usein auttaa omistajaan tutustuttuaan.

Parasta eläinsuojelua on kohdella koiraansa rakkaudella ja luonnonmukaisesti, ja siihen kuuluu myös kyky puuttua koiran toimintaan tarvittaessa ja olla sille luotettava auktoriteetti.

Birgitta

Tämän videon kohdasta 1:02 eteenpäin kannattaa tarkastella kahden taustalle siirtyvän suden kommunikaatiota. Susi kertoo toiselle, ettei sen käyttäytyminen miellytä.
https://www.facebook.com/558790584274479/videos/576957009124503/

Uhkailu ja "pelottelu" ovat tyypillistä koiraeläinten käyttäytymistä, kun opetellaan käytöstapoja ja pidetään yllä laumahierarkiaa.

Näin on aina ollut ja tulee aina olemaan, vaikka kuinka kiva olisi ajatella, että pelkällä positiivisella palautteella saisi koirat toimimaan kaikissa tilanteissa halutulla tavalla.

Go Up